maanantaina, elokuuta 30, 2010

Elokuun lopun ajatuksia

Elokuu loppuu, syyskuu saapuu.
Oikeastaan todella haikeeta, mutta myös ihanaa.

Haikeeta siksi että vaikka en ole helleihminen, niin on hiukan ollut totuttelua nyt näihin kylmiin päiviin, outoa pukea niin paljon päälle kun koko kesän sai olla huoletta vähemmissäkin. Lapsien kohdalla varsinkin joutuu miettimään että mikä vaatetus nyt ois asiallinen.
Ettei ole kylmä, mutta toisaalta että ei pue liikaa päälle.

Ihanaa, koska tulee pimeät illat, jotka tietää kynttilöitä, kynttilöitä.
Tunnelmavalaistuksia, hämäriä iltoja :)
Miten ihana kölliä kullan kainalossa sohvalla kynttilöiden loisteessa!!
Tietty nyt hieman mietityttää miten Vili-armaamme antaa kynttilöiden palaa, mutta ei kait sekään montaa kertaa viiksiään tai tassuaan polta??
Jos on viisas kissa niin oppiihan se äkkiä ;)

Eskarilaisella on lähtenyt esikoulu hyvin käyntiin. Tyttö on hyvin innokas kävijä, nauttii siellä olostaan, on saanut kavereita sieltä ja muutenkin on erittäin tyytyväinen eloonsa. On nähnyt siellä erästä ystäväänsä, jota ei ole nähnyt erinäisten syiden takia tammikuun jälkeen. Onnellinen olen tytön puolesta, hyvin menee ja toivottavasti menee myös jatkossakin!

Tyttö aloitti myös viime viikolla uuden harrastuksen, kuvataidekerhossa. On niin upeita piirustuksia tyttö tehnyt tämän kesän aikana, joten ajattelimme että tykkäisi tuollaisesta ja innoissaan tyttö sinne menikin ja ekan kerran jälkeen oli oikein innoissaan.
Nyt tytöllä siis kaksi harrastusta jo, ratsastus ja tää kuvataidekerho.
Ne riittänee.

Kuopuksella on ollut hieman vaikeeta sopeutua hoitoon ilman isosiskoa. Ei kauhean vaikeeta, mutta sellasta pientä, välillä on hoitoon mentäessä kyyneleet silmissä, vaisun oloinen takapenkillä ja joskus takertuu syliin. Mutta viime viikon lopulla oli jo reippaampaa tyttöäkin esillä.
Tällä viikolla alkaa MLL:n leikkikoulu, sinnekin pitäisi nyt mennä yksin. Uskon kyllä että kuopus pärjää hyvin sielläkin ilman siskoaan!!!
Onhan hää niin reipas ja iso jo.
Kohta 4v.

Esikoisellakin koulu alkanut ihan OK:sti. Läksyt tehnyt melko asiallisesti, välillä yrittää "unohtaa" läksyt, mutta me vielä toistaiseksi ollaan tarkisteltu läksyjä ja poika jää kiinni näistä lipsahteluista.
Jätkä oli nyt viikonloppuna mökillä mummon&ukon kanssa ja kertoi käyneensä vielä uimassa, vesi oli 17c. Olivat kalastaneet ja poika saanut virvelillä ison ahvenen. Hienoa!!!

Mutta nyt on hyvä lopettaa tähän, ja jäädä odottamaan syyskuuta :)

lauantaina, elokuuta 28, 2010

torstaina, elokuuta 19, 2010

Torstaina kera aamukahvin

Tässä istuskelen aamukahvilla hiukan yli viiden ja Vili-kisu kehrää sylissäni voimakkaasti <3

Aamuvuoroon siis pitää tänään suunnistaa.

Tyttökin aloittelee tänään eskarinsa. Eilen oli kuumeeton päivä, joten tänään alkaa aherrus.

Poika on käynyt kaksi päivää koulua ja jo on tullut sanomista läksyjen teosta. Siis minä ite olen sanonut. Tyyli ollut pojalla vähän EVVK ja läksyt hutastu. Eilenkin teki matematiikan tehtäviä kolmesti, kun minä pirulainen menin aina ja tarkistin ja käskin korjaamaan. Ärsyttävää kun ei kehtaa edes yrittää tehdä oikein!! On vaan kaverit ja tietokoneet mielessä.

Eilen tehtiin pihahommia. Mie ajelin nurmikkoa, vaikka ajoittain se tuntui ihan turhalta, kun nurmikko ei enää jokaisesta kohdasta ollut niin pitkä. Sen jälkeen olin miehen apuna, kun tämä kuljetti puita ulkonta talliin. Hän traktorilla toi halkopinon tallin ovensuulle ja mie siitä sitten kärräsin jonkun ihmelaitteen kanssa puupinon paikalleen. Samalla mies ajoi sitten pari halkopinollista traktoritalliin, josta ne puut nyt pitäisi nostella sisälle odottamaan uuniin laittamista.

Mie sitten katselin miun kesäkukkia. Ja tein ratkaisun. Hain kottikärryt ja nostelin kesäkukat siihen ja vein tunkiolle. Onpahan ne nyt poistettu ja voin miettiä syyskukkien ostamista tilalle :)

Laittelen tähän vielä pari kuvaa jotka nappasin viime viikolla ulkonta.







tiistaina, elokuuta 17, 2010

Uusi lelu


Tilasin tuossa hetki sitten uuden lelun itselleni.

Alkaa edellisen puhelimen kytky lähenemään loppua,
joten uusi puhelinhan se on ruvennut kiinnostamaan.

Tällä kertaa en ota kytkyllä, vaihdan kyllä liittymää heti kun nykyinen kytky loppuu.


maanantaina, elokuuta 16, 2010

Virus jyllää

Kuusivuotias aloitti viime viikolla valittamaan korvaa kipeäksi. Korvanipukkaa. Ei kuumetta eikä muita oireita. Pari viikkoa sitten olin käyttänyt häntä ja veljeään lääkärillä --> korvakäytäväntulehdus ja siihen korvatipat, joilla kipuilu loppui.

Käytin torstaina tyttöä lääkärissä. Oikeassa korvassa tulehdus. Sai Amoxin comp.-antibiootin ja käskyn jatkaa tippahoitoa.

Torstaina koski. Perjantaina koski. Vasta lauantaina tuli se päivä vastaan kun tyttö ei enää sanonut korvaan koskevan. Huokaisimme, ehkä tämä tästä vaikka kauan se veikin. Normaalistihan korvakipu on lakannut lähes heti ekan ab-annoksen jälkeen.

Tytöt olivat sunnuntaina hoidossa. Mies haki 15 aikaan pois. Iltapäivällä mies laittoi viestiä että pienimmällä on kuumetta 38,1c. Eikun soittamaan mummolle että voiko tyttö tulla yökylään ja olla tämän maanantain mummolla hoidossa, miehellä yövuorot ja minulla aamuvuoro. Kävihän se. Illalla ennen kuin mummo haki oli tyttö jo kerennyt valittaa korvaa kipeäksi.

Isompi tyttö kävi unelle klo 21. Täysin terveenä.

Itse menin nukkumaan klo 23 ja ihmettelin kun tyttö oli vähän levoton ja hehkui kovasti. Laitoin mittarin kainaloon ja 8min kuluttua mittarilukema oli pöyristyttävät 39,3c! Nopeasti oli kuume noussut.

Aamulla 06 vielä oli saman verran lämpöä. Soitettiin mummolle että tulisi toinenkin potilas... ja ilmoitin hoitoon että kumpainenkaan tytöistä ei tänään/huomenna tule.

Töistä soitin vastaanotolle että pitäiskös tulla näyttämään kun ei nyt antibiootti näytä ainakaan parantavan. Jätin tänä aamuna jo annoksen antamatta.

Saatiin aika 12:50. Minä menin töistä paikalle kun anoppi toi lapset vastaanotolle. Onneksi tämä onnistuu kun samassa talossa ollaan.

Tytöt oli tosi väsyneitä. Anoppi kertoi että olivat nukkuneet koko aamupäivän, olleet hereillä noin puolisen tuntia jossain välissä ja lääkäriinkin oli pitänyt herätellä. Ja olihan ne ihan sairaan näköisiä. Kalpeita ku mitkä, silmät ja kasvot ilottomia ja päällepäin oikein näki miten oli paha olla.

Anoppi kertoi että pienemmällä oli hetki sitten ollut kuumetta 38,6c ja isommalla 37,7c.
Isompi rupesi lääkäriä odotellessa tutisemaan ja iho nousi kananlihalle, eli kuume nousi taas.

Lääkärin luona lääkäri kuunteli oireet ja katsoi molemmilta korvat ja kurkkuun kurkkasi kun molemmat tytöt valittelivat kurkkukipua.

Pian isompi tyttö meni ihan valkoiseksi, hävisi väri kasvoilta ja pian alkoi oksentamaan. Liekö lääkärin suun kurkkaaminen teki tämän vaiko kuumeen nopea nousu.

DG:nä tällä hetkellä joku virustauti, koska harvoin ab-kuurin aikana tulee toista bakteeritulehdusta. Siskolla epäillään samaa, vaikka korvat hieman punoittivatkin (isommalla olivat korvat nyt hyvät!), joten hänen kohdallaan (ja toki siskonkin) odotellaan että mitä tapahtuu parin päivän sisällä. Eli uutta kuuria tietenkään ja jo määrätyn ab-kuurin saa keskeyttää.

Tytöt ovat tämän päivää olleet melkoisen hissukseen. Isompi maannut sohvalla koko ajan, käynyt pari kertaa pissillä. Lääkkeellä alensin kuumetta kun oli 15 jälkeen taas 39,2c. Äsken annoin pienemmälle lääkettä kun heräsi kurkkukipuun taas. Jospa yö menisi hyvin.

Isommalla eskarin aloitus vähän siirtyy, huomennahan olisi ollut tämä H-hetki, mutta kuumeilun takia ei huomenna mene eskariin. Mutta talo on tuttu, tavat on jo tutut ja hoitajatkin ovat tuttuja, joten kyllähän se siitä sitten lähtee kun pääsee sinne.

Että näin. Mutta esikoinen on tällä hetkellä tervi *KOPKOP* ja aloittelee huomenna 5. kouluvuotensa!

lauantaina, elokuuta 14, 2010

perjantaina, elokuuta 06, 2010

Kuvapläjäystä myrskyjen tuhoista

Tässä hieman kuvallista kerrantaa siitä miltä meidän kylällä tällä hetkellä näyttää.

Poikki katkenneet ja revenneet puut, valo-ja sähkötolpat ovat hyvinkin tuttu näky.

Myös nämä pätkityt rungot ovat viime aikoina olleet hyvin näkyvillä kun on teitä raivattu auki.


Nämä parimetriset rangat ovat jokseenkin karu näky.
Miten voikin puu mennä noin vain poikki.
Nips Naps.

^^ Tässä on kuvaa kotimaisemista, isäni talon luonta. Ennen edessä ja oikealla oli vain umpimetsää, nyt sielä ei ole juurikaan edes puita :(

Puita on mennyt nurin.. paljon.

Tie päiväkodille on poikki.

Mihinkäs tästä talosta on katto hävinnyt??? Asta-myrsky (30.7.) poisti keskiosan katosta, Veera viimeisteli talon tämän puolen....

Katos!!! Täältähän se peltikatto löytyikin, talon toiselta puolelta!!!

Tämäkin oli ennen pelkkää metsää, nyt se on vain rankaa...


Tässä on tie hautausmaalle. Nyt jo raivattuna. Voitte vain kuvitella minkälainen tämä paikka/tie oli juuri Veeran jälkeen...
Voin kertoa että kun ohi ajoin, niin en olisi löytänyt tietä hautausmaalle ilman tiekylttiä :'( Ja uutisten mukaan hautausmaalle ei montaa puuta ole pystyyn jäänyt.

Näkymää kirkolle päin.

Vanhustentalojen luonta lähes kaikki kauniit petäjät on nurin :(

torstaina, elokuuta 05, 2010

Uusi myrsky 4.8.2010

Olipahan myräkkä!!!

En ole ikinä aiemmin vielä näin pelännyt henkeni puolesta :(

Jouduin ajelemaan työautolla juuri myrskyn keskellä. Mitään ei nähnyt eteen eikä taakse, sivuilta tuuli todella rajusti, oksaa yms lenteli päin autoa koko ajan, puut heiluivat puolelta toiselle ja ei auttanut muu kuin mennä eteenpäin ja toivoa että yksikään puu ei kaadu päälle.

Uskomatonta tuhoa tuli taas lyhyessä ajassa.

Koko meidän kylä kärsi. Ne puut mitä perjantaina jäi pystyyn, niin nekin on nyt nurin. Kattoja irronnut, yksi henkilövahinko ainakin.

Järkyttävää.

Itse jouduin auton jättämään parkkiin pahimpaan myräkkään ja luulin oikeasti että tuuli kaataa sen auton!!! Tiet tulvi vesi- ja raekuuroista.

Taivas salamoi ja jylisi jatkuvasti.

Autossa tunsin olevani edes jotenkin turvassa, mutta ne hetket kun piti siirtyä auton turvasta vanhuksen kotiovelle.. ne oli piinaavia ja niissä mietin aina monta kertaa että onko järkee vaiko ei. Pelkäsin että ukkonen iskee juuri silloin viereeni maahan.

Tänään kiertelen kameran kanssa ja kuvaan tuhoja.

Näinköhän tämä koetaan vielä kolmannen kerran, jäihän tonne vielä puita pystyyn. Viikonlopuksi luvannut taas suurhellettä.

Kyllähän minäkin ukkosia olen koko tämän kesän kaivannut, mutta ehkä hiukan pienemmässä muodossa kuitenkin.

keskiviikkona, elokuuta 04, 2010

Asta tuli ja tuhosi

Torstaina 29.7. käytiin nukkumaan ihan normaalisti. Tai epänormaalisti siinä mielessä, että teimme talon alakertaan pesän, siellä viileämpää kun talo osaksi maanalla (rinnetalo). Poika meni parvekkeelle nukkumaan, telttaan.

24 aikaan herään kun mies hiippailee kännykänvalossa alakerrassa. Sopottelee jotain pojan hakemisesta sisälle. Ihmettelen että minkä takia, sitten kuulen sateen kohinan ja jyrähtelyt. Aha, ukkonen tullut. Ja sähköt poikki.

Sateesta kuulen että tulee taas kaatamalla vettä, jyrähtelyjä ei ihan kauheasti sinne alas kuule, mutta elosalamia vilkkuu niin että taivas on valkoisena lähes koko ajan.

Nukahdan takaisin. Nukumme hyvin. Tietämättä mitään siitä että mitä kylällä tapahtuu.

Aamulla perjantaina 30.7. lähden hakemaan aamulehteä postilaatikolta. Katselen pihamaata.. aha, naapurilta on yksi pieni pihlaja nurin. Muuten meidän piha on OK, tavarat paikoillaan ja näyttää kuin mitään ei olisikaan. Menen postilaatikolle ja vilkaisen äidille päin ylärinteeseen. Siellä näen että iso petäjä on nurin niskoin tien päällä, estäen autojen kulkemisen. Oho, ajattelen.

Sähköt on edelleen poikki. Olleet jo yli 6h.

Kun lähden töihin 6.30 jälkeen palaa meille sähköt juuri kun laitan ovea kiinni. Kiva, olisi tullut tunti sitten, olisin saanut aamukahvit. Nyt jouduin lähtemään kahvitta ja sen alkoi tuntemaan jo nupissa...

Ajelen kylien kautta. Karua katseltavaa.. puita nurin siellä täällä, linjoja poikki ja osa linjoista roikkuu tiellä.. erään kerrostalon peltikatto oli rullautunut nätisti paikaltaan yhteen kasaan. Onneksi oman talomme uusi peltikatto oli pitänyt pintansa.

Terveysaseman luona isot kauniit petäjät nurin, autojen päälle kaatuneita puita.
Työmaalla sähköt poikki edelleen, sähköt palasivat vasta joskus illalla.

Olen ajellut ja kuunnellut muiden tarinoita ja nähnyt kuvia.
Järkyttävää tuhoa.
Isoja metsäalueita nurin, surullista katsottavaa.

Valokuvia ei ole nyt laittaa tähän postaukseen kun valokuvaajani (poika 11v) ei ottanut mieleisiä kuvia vaikka kuinka koitin vieressä opastaa. Kuvissa ei näy itse kokonaisuus vaan aina vain joku yksittäinen puunrunko tai sitten latvoja tai jotain muuta vähemmän tärkeetä ;)

Osa talouksista on vieläkin ilman sähköä.

Astahan jatkoi matkaansa savoon ja teki siellä varmasti vielä enemmän tuhoa.