Nyt on kaipuu kova

Levoton olo.

Tahdon johonkin.

Shoppailureissulle Ystävän kanssa.

Eikä näissäkään reissuissa itse shoppailu ole se pääasia, vaan se yhdessäolo,

se aika joka ollaan yhdessä, aikaa puhua toiselle murheet ja ilot, ilman lapsia,

ilman miestä, ilman velvotteita. Vain itsestä huolehtiminen.

Ihanaa on myös se hotellihuone, paikka jossa levätä ja jutella lisää.

Ja syöminen, vatsat täyteen ihania ruokia, nekin  saa syödä ihan rauhassa!!

Pää kaipaa jotain tämmöistä.

Olen toki lähdössä miehen kanssa ensi perjantaina yhden yön-reissulle, mutta ei se ole sama asia kuitenkaan. 

Mies on yksi parhaimmista ystävistäni, mutta helkutin huono shoppailija hän on ;) Naispuoleiset ystävät eivät kommentoi jokaisen tavaran tarpeellisuutta tai hintaa :)

Mutta.... tahdon johonkin päin Suomea tekemään PMS-viikonlopun. Ei sen ole pakko olla Helsinki.

Tärkeintä on hotelli ja ystävä. No ei ehkä hotellikaan, jos vain lapset eivät änkeä kaupungille mukaan ;)

Sairastelut jatkuvat

Kuopus parantui torstaina ihan ykskaks lääkärin vastaanotolla!

Sinne asti tyttö vaan makasi sohvalla nukkuen ja torkkuen, ei leikkinyt, ei syönyt eikä jaksanut oikein piirrettyjäkään seurata. Laihtui ja oli tosi surkea. Varattiin lääkäriaika kun ripulointia vielä esiintyi, mutta tyttöpä "heräsi henkiin" lääkäriä odotellessa. 

Kuivumista ei ollut ja tyttö oli todellakin pirteän ja touhukkaan oloinen ja sen jälkeen rupesikin ruoka ja juoma maistumaan!! Uskomatonta!! Ja taas äiti tunsi itsensä typeräksi kiikuttaessaan lasta lääkäriin. Liekö lääkäri edes uskonut että tyttö ollut kipeenä viisi vuorokautta ;)

No, isäntä aloitti sitten to-pe yönä oksentamisen. Heräsin siihen kun yökkäili vessassa. Kertoi käyneensä yön aikana 4-5x oksentamassa ja ripuliakin oli. Lievää lämpöä ja pääkipua. Mies poti perjantaipäivän sohvan pohjalla ja iltaan mennessä söikin jo. Pääsi helpolla.

Toinen tyttö (7v) aloitti la-su yönä oksentamisen. Ei ole oksentanut kuin sen yhden kerran, ripuloinut pari kertaa. Kuume ja pääkipu ovat hänen kohdallaan ne suurimmat huolenaiheet, niihin kun ei auta edes Burana. Kuumetta ollut eilisestä alkaen pikkasen päälle 38c. Ruoka ei maistu, juomiset sentään jotenkin menee. 

Saas nähdä kuka on meidän perheen seuraava potilas!!

Kuopus kipeänä

Kuopuksemme on ollut nyt monta päivää kipeänä. Harvinaista, mutta totta.

Lauantaina nukahti yöunelle jo klo 18.45 aikaan, aikaista hänelle, mutta arvelimme hänen olleen vaan väsynyt edellisestä yöstä kun olimme hänen kummeillaan yökylässä.

Tää yö meni 03 asti ihan hyvin. Tuossa vaiheessa tyttö käveli sängystään miun viereen ja oksensi tyynyni vierelle. Ja eikun suihkuun tyttö ja mie ite kävin lakanoiden vaihtoon.

Yöllä tuli vielä muutamat oksut, lähinnä jos joi vatsaan asti jotain. Koitin opettaa vain suun kastelua vedellä ja sen tyttö muutaman oksentelun jälkeen oppikin.

Aamupäivällä kaikki syöty ja juotu tuli noin 30-60min viiveellä ulos. Tyttö oli hyvinkin petipotilas, ei jaksanut edes hymyillä. Sunnuntai päivä meni tällein. Yöunelle sammahti jo 18 maissa.

Su-ma välisenä yönä sitten nousi kuume, aamulla ollen 38c. Vein tytön anopilleni hoitoon, kun itelläni oli koulupäivä ja miehellä yövuorot menossa. Kuume nousi aavistuksen yli 39c ja pysyi siellä lääkkeistä huolimatta. Tyttö oli koko päivän ihan "taju kankaalla", nukkui... nukkui... ja nukkui....

Ei enää oksennellut, mutta muutamat ripulit tuli. Ruoka ei maistunut ja juomistakin tarjottiin aina kun tyttö avasi hetkeksikään silmiä. Oli liki vuorokauden virtsaamatta, kun oli niin vähillä nesteillä tuon kokoaikaisen nukkumisen takia. Huolestutti kovasti. Oli todistetusti virtsannut sunnuntaina ennen nukahtamistaan ja seuraavat pissit (muutamaa tippaa lukuunottamatta) tuli n. 19 maanantai-iltana.

Maanantai-iltana nukkumaan käydessä kuume oli edelleen 39c ja kaikesta tästä sairastelusta johtuen tyttö rupesi näkemään jotain harhoja. Katseli silmät soikeana meitä, kuitenkaan näkemättä meitä (tai se näytti siltä) ja jostain suuresta höpötti ja käsillä heilutteli. Pian kuitenkin kohdisti katseensa minuun ja oli taas "tässä maailmassa". 

Yö meni hyvin, tyttö piristyikin juttelemaan normaaleja asioita aamuyöstä ja kuume tuntui olevan poissa. Tiistaina meni vielä mummolaan hoitoon, lämpöä ollut 37c, ripulointi jatkunut. Nyt tyttö jaksoi jo olla tunteja hereillä ja katsoa piirrettyjäkin. Ruoka ei juurikaan ole maistunut, mutta juomat uppoavat.

Eilen ennen nukahtamistaan luultavasti kuumekin taas nousi, koska tyttö oli todella punaposkinen ja hehkuva, mutta ei kuitenkaan mitattu jo nukkuvalta lapselta. 

Toivottavasti jo tänään tytölle maistuisi edes joku ruoka.

Jos edes jotain..

Onko todellakin mennyt melkein liki kuukausi siitä kun viimeksi olen tänne jotain kertoillut!?

No, elämä menee samaa rataa kuin ennenkin, ei suuria muutoksia suuntaan eikä toiseen.

Ajatukseni ja aikani on vallannut kehon kiinteytys, zumbaaminen ja jumppaaminen noin yleensäkin on vienyt aikaani paljon, nautinnollista puuhaa!!!

Myös koulutehtävät ovat vieneet aikaani. Vielä pari tehtävää pitäisi tehdä tässä viiden päivän aikana.

Kevät keikkuen tulevi. Välillä on niin loskaa että autoilla ei pääse kulkemaan, toisinaan taas niin paljon lunta että tulee tunne että ollaanko taas tammikuussa! Mutta sieltä se kevät tulee, hitaasti mutta varmasti.

Eilen näin ekat joutsenet lentomatkallaan, siitä tule lämmin ailahdus rinta-alaan. Lehdestä luin että Lappeenrannassa on nähty 18.3. jo ensimmäinen kiuru. Eli sen mukaan kesään on enää kuukausi. Uskoisko?

Viime sunnuntaina kävi kuopuskin ratsastamassa! Hän jo pitemmän aikaa sitä kysellyt ja nyt sit sattui sopiva rako ja vein molemmat tytöt hummailemaan. Minä talutin kuopusta ja mies napsi kuvia. Tytöllä oli koko pitkän tunnin kestohymy päällä :)

Samana päivänä ajeltiin myös käymään Kiteellä Aquaparkissa. Ensimmäinen kerta sielläkin, ihan mukava pieni kylpylä. Paino sanalle pieni. Saatamme ehkä mennä toistekin takaisin :)

Lopuksi laitan vielä pari kuvaa. Toisessa on tietenkin kuopus ponin selässä ja toinen on mielestäni erittäin onnistunut kuva Vilistä, mieheni ottamia molemmat.