keskiviikkona, toukokuuta 29, 2013

Esikoulun kevätjuhlan jälkeen kuvattua

Kuopuksella oli viime viikolla esikoulun kevätjuhla.
Meidän viimeinen laatuaan.
Ei ole enää meillä päivähoitolaista, ei esikoululaista.
Nyt ovat kaikki isoja koululaisia.

Kuvat otettu juhlan jälkeen omalla pihalla.






perjantaina, toukokuuta 17, 2013

Vapaiden kautta lomalle!

Nyt se on jo alkanut, LOMA, mutta virallisesti vasta maanantaina :) Tässä on kolme vapaata ensin. Mutta ajatuksissani olen jo siis niiiiiin lomalla!!!

Eilen mentiin mökille heti kun pääsin töistä! Olipas ihanan aurinkoinen ja kuuma iltapäivä! Mika kaateli pari puuta ja pilkkoi jo aiemmin kaadetun ison koivunrungon pätkiksi ja minä urakoin niitä runkoja ja oksia kottikärryn kanssa puupinoon. Ihanhan siinä hiki tuli ja haba kasvoi (buahahhaa).

Saunottiin ja jokainen meistä kävi kastautumassa järvessä! 

Tänään ohjelmassa ammattiliiton virkistäytymisilta työkamun luona, tiedossa saunaa, paljuilua ja grillailua, eniten kuitenkin odotan sitä mukavaa turinointia hyvien kavereiden kesken ja naurua :)

Olen ottanut ryhtiliikkeen ja vähentänyt facessa oloa, joka alkoi taas hallitsemaan elämääni ihan liikaa. Onkin ollut ihan älyttömän hyvä mieli kun en ole ollut niin riippuvainen tuosta paikasta. Mielessä pyörii ajatus, että lopettaisin tilini sieltä, mutta sitten kuitenkin... siellä on paljon ihmisiä, joihin haluan pitää yhteyttä.. Pitää miettiä. Kuinka yksinäiseksi jäisin, jos ei olisi facea...?

keskiviikkona, toukokuuta 08, 2013

Loman odotusta, kouluun tutustumista ja suunnitelmia

On kyllä tää toukokuu alkanut ihanasti!!!

Mökille päästiin 3.5. siivoilemaan, saunomaan ja ensimmäinen yökin siellä vieteltiin koko perheenä! Kyllä vaan taas nukutti hyvin!!

Ollaan siellä nyt käyty ahkerasti, kun tällä viikolla laiteltiin miehen rakentama uusi laituri. Eilen saatiin laituri paikalleen, enää puuttuu penkit (2kpl) ja portaat päästä, niin sitten se on täydellinen!!!!

8 työvuoroa ennen lomaa! En malttaisi odottaa taas yhtään! Mutta päätin, että en turhia stressaile töissä enkä muutenkaan, vaan hymyssä suin loppuun asti. Odottaahan siellä ihanat päivät miehen kanssa.

Ollaan suunniteltu pitävämme kahdestaan mökillä "lemmenloman". Irtiottoa arjesta. Suunnitelmissa olla 2 yötä  mökillä, anoppi katsoo lapsia sen aikaa. Ihanaa. Tiedän, että tulemme nauttimaan ajasta, oli ulkona millainen keli vain. Viime vuonna pidettiin keväällä ja syksyllä tämmöiset vastaavat "lemmenlomat" ja molempina kertoina taisi sää olla jommosen surkea, mutta nautinnollista aikaa oli silti ;)

Tytöt ovat heittäneet talviturkit jo pois!! Me aikuiset ei vielä olla uskallettu, on se niin kamalan kylmää tuo vesi.

Eilen oli kuopuksen kouluun tutustuminen. Niin se aika rientää, että meidän pieninkin astelee pian koulutielle!! Tähän voisi ihmetellä, että vastahan tyttö syntyi ;) Nella jo kovasti odottaa, että mennään ostamaan koulureppua ja penaalia + kyniä ja kumeja. Ihanaa kun toinen on onnellinen!!

Mielessäni tässä olen pohtinut, kerkeäisikö tämän ekan lomapätkän aikana käyttämään lapsia Tykkimäellä Kouvolassa. Pitänee miehen kanssa puhua asiasta. Viime vuonna jäi kaikki välistä, joten tänä vuonna voisi ilahduttaa lapsia edes yhdellä huvipuistopäivällä :)



torstaina, toukokuuta 02, 2013

Oi Toukokuu!

Ihana toukokuu on saapunut!!

Tässä kuussa on parin viikon loma, pääsee kohta (ehkä jo huomenna!!) mökille siivoilemaan, saunomaan ja yöksi! On sitä odotettu!!!

Vappukin meni, ihan rauhallisesti kotosalla. Miehellä yövuorot sattui vapuksi, joten hän oli töissä :)

Meillä sunnuntaista asti ollut potilas taas talossa. Nella-neiti ollut kuumeessa ja eilen sitten tein kotidg:n : enterorokko. Enhän 100% varma voi olla, mutta jotenkin luulen niin.

16.5.2013 klo 14:40 lompsahdan lomalle, ihanaa!!! Ja mies aloittaa 22.5. Ihanaa, ensimmäinen yhteinen kesälomamme :)


Eilen paistoin elämäni toisen kerran munkkeja,
olivat todella hyviä,
vaikka itse sanonkin ;)



lauantaina, huhtikuuta 20, 2013

Virus iski

Virus iski ja vei miut sohvanpohjalle.
Kaikki alkoi luultavasti jo viime viikolla aamuisin esiintyvällä päänsäryllä ja niska-lapaluunseudun jäykkyydellä. Alunperin arvelin näiden olevan enemmänkin oireita siitepölystä, kun jonkun verran niillekin olen viime vuosina oireillut, ja vielä en ollut aloittanut antihistamiinia.

Eräänä aamuna viime viikolla heräsin siihen, kun suussa oikealla puolella poskessa ja kitalaessa ihan hampaiden takana oli oudot rakkulat. Kitalaen rakkula puhkesi heti hampaita harjatessa eikä sen koommin ole vaivannut. Poskessa oleva oli ja vaivasi koko ajan ainakin ajatuksissa, koska kielenkärjellä sitä koko ajan  huomasin nykiväni.

Lauantaina alkoi ennenkuin lähdin iltavuoroon tuntumaan siltä, että olen kipeäksi tulossa. Poskessa oleva rakkula oli saanut enemmän aftamaista muotoa ja oli alkanut olemaan jo kipeä. Iltavuoron jaksoin hyvin ja ei ollut mainittavaa lämpöä illasta. Yön tutisin peiton alla, sunnuntaina aamusta 37,2c mutta lähdin kuitenkin töihin.

Suuta pakotti poskesta ja alkoi rauhaset tuntumaan ainakun painoin päätä alaspäin oikealle viistoon. Töissä laahustin vuoron loppuun ja sen jälkeen kun pääsin kotiin, hautauduin sohvan nurkkaan. Parin tunnin päästä mittasinkin jo 38c. 

Maanantaina vapaapäivä ja lämpöä jo aamusta. Menin kuitenkin käymään apteekissa ja kaupassa ostamassa  limsaa ja jotain mitä pystyin syömään. Aftab-lääkettä aftoihin. Harvinaisen hankalaa laittaa tonne poskessa olevaan aftaan, meinasi kädet loppua ja kun tabletin aftan päälle sain onnistuneesti, ei se siinä kestänyt kauaa. Turhauttavaa. Todella turhauttavaa. Illaksi nosti taas lähelle 38c.

Tiistaina heti aamusta soitto pomolle ja ilmoitus että olen kipeä. Mies kävi apteekista ostamassa aftojen hoitoon käytettävää geeliä: Aftexia.Juuh, helppoa oli käyttää, mutta teho melko mitätön ja kaikenhuipuksi aftat vaan villiintyivät tästä. Tässä vaiheessa niitä suussa jo kaksi, toinen siellä poskessa ja toinen alahuulessa. Todella kipeitä. Suuta pakotti ja hengittelin suu auki. Illasta nosti taas kuumeen 38c.

Keskiviikkona soitin ensin lääkärin vastaanotolle ja kun sain ajan, ilmoitin pomolle että menen lääkäriin ja en tule ainakaan vielä tänään töihin. Lääkärissä katsottiin suu ja kuunneltiin keuhkot kun oli niitä jäykkyyksiä edelleen ja kuumeen noustessa hengittäminenkin jotenkin työläämpää. Mutta keuhkot OK. Virustauti on ja aftat oire taudista, sekä arveli viime viiko kipujenkin olleen jo taudin alkua. 3 pv sairaslomaa ja kehoitus, että aftoihin ei mitään laiteta.

Että osas tauti vetää sohvanpohjalle. Siellä makasin hautautuneena enkä paljon muuta jaksanut kuin nukkua tai katsoa telkkaria. Keskiviikkona katsoin Twilight-sagasta ensimmäisen osan, torstaina katsoin kaksi osaa ja perjantaina aamusta imin sitten viimeiset kaksi dvd:tä. Torstaina vielä olin enimmäkseen sohvan pohjalla, mutta kuumeeton kuitenkin. Perjantaina alkoi olemaan kaksi ensimmäistä aftaa jo paremmat, suuhun tosin oli tullut jo vasemmalle puolelle uusi afta, joka kipuilee vieläkin. Mutta sitä lääkitsen nyt säännöllisesti Buranalla, jospa ajais tulehduksen nopeammin pois.

Tänään palasin jo töihin. Olipas kivaa. Hieman jännitti, että jos voimat loppuu, mutta nopeasti olen palautunut ja jaksoin töissä ihan hyvin :) Nyt kun vielä saan suuni kuntoon, niin kaikki on OK.

maanantaina, huhtikuuta 08, 2013

Neiti 6v5kk taitaa oppia lukemaan

Ihan ihmettä!

Meidän kuopus tavailee sanoja. Tykkää lueskella siskonsa 1. luokan aapista. Eilen luki ainakin 20 sanaa ja tänään luettiin yhdessä 3 lausetta. 

Muut lapsethan meillä ovat tämän taidon oppineet vasta ekalla luokalla. 

Toisaalta tämä on hyvä asia, koska neiti voi sitten tarmoaan käyttää enemmän kirjoittamiseen ja ihan kuuntelemiseen ja asioiden ymmärtämiseen ja sisäistämiseen.


tiistaina, huhtikuuta 02, 2013

Pääsiäinen 2013


Tänä vuonna pääsiäinen meidän perheessä oli työn täyteinen.

Molemmat oltiin töissä kaikki päivät. 
On kyllä tuntunut tämä pääsiäinen kolme viikkoiselta!!!!

Ensi vuonna sitten minä ainakin vapailen :)

lauantaina, maaliskuuta 23, 2013

Lomareissu 13.-17.3.13

Oltiin ihanalla lomareissulla koko perhe!!

Reissu meni paremmin kuin odotin!!! Ehdottomasti annan 10+ koko perheelleni onnistuneesta lomasta, vaikka ihan ensimmäisenä päivänä sinnepäin ajessa meinasinkin valua epätoivoon ja mietin vahvasti, että tää koko reissu on ihan totaalinen virhe.

Kolmena päivänä käytiin rinteillä (Kolilla). Mie kävin kahtena päivänä. Ihan tuo oli hauskaa puuhaa, ei lainkaan niin vaikeaa kuin olin luullut, enhän ole lainkaan aiemmin lasketellut. Kerran yläkoululaisena pakotettu oman kylän rinteeseen sukset jalassa, mutta sillon taisin suunnilleen kävellä rinteen alas. Ei sitä voi edes laskea lasketteluksi :) Tahtoisin omat sukset nyt, tietty. Tulee suhteessa kalliiksi noiden vehkeiden vuokraaminen, jos tästä alkaa tulemaan iha tapa. Mutta katsoo nyt. Ensi talvena.

Mökki oli yksityiseltä. Ihana hirsimökki. Kaksi makuuhuonetta oli. Poika nukkui olohuoneen sohvalla. Olisi annettu hänelle toisen makuuhuoneen toinen sänky, mutta ei halunnut jakaa sitä siskonsa kanssa, joten tää oli pojan ratkaisu. 

Vanhemmalla tytöllä oli kamala yskä koko lomareissun, mutta ei se kuumetta nostellut kuitenkaan. 

Koirakin osasi käyttäytyä, oli oikein mukava mökkeilijä :) Metsässä sitä juoksuteltiin + jäällä :)

Mekin laskettelun lisäksi lumikenkäiltiin mökillä ja hiihdettiin, laskettiin mäkeä.

Yritän nyt kuvien muodossa laittaa jotain meidän reissusta.
































maanantaina, maaliskuuta 11, 2013

TaLviLoMa

Olen lomalla. Lomalla. Lomalla.

Voisin laulaa ja hyppiä. Nauraa ja riekkua!! 

Miehellä myös melkein vapaa viikko, miten ihanasti sattuikin!!!

Täytyy kyllä myöntää, että loman ajankohtaa katsoinkin ihan sillä silmällä, että miten miehellekin sattuu vapaat, mutta alkuviikon yövuorot jäävät pois sattumien vuoksi ja näin saadaan ollakin enemmän yhdessä kuin luulin.

Keskiviikkona suuntaamme muihin maisemiin. Vuokrasimme mökin Joensuun yläpuolelta ja siellä olemme ke-su, tarkoituksena käydä mm. Kolilla laskettelemassa/hiihtämässä. Oma meidän perheen lomareissu, lapsetkin siis toki lähtevät mukaan :)

Nämä kaksi ensimmäistä päivää voisi käyttää mm. vaatehuoneen siivoukseen ja muuhun pieneen raivailuun.

Viikonloppuna juhlittiin vihdoin tytön 9v-synttärit. Ihan pienimuotoisesti. Perjantaina oli kaverisyndet ja lauantaina kahvitettiin mummot ja muuta sukua.

Olikin huisketta muutenkin viikonloppuna, perjantaina molemmille tytöille tuli yövieraat ja lauantaina myös oli kaksi yövierasta :)

Poikakin ollut rinteessä jo kolme kertaa sen tapaturmansa jälkeen, perjantaina sai taas luvan mennä. Toivottavasti pysyy tolkku päässä ja sukset maassa. Mutta eihän sille minkään voi, jos jotain sattuu...

sunnuntaina, helmikuuta 24, 2013

Voihan noro

Mr Noro taisi vierailla kodissamme tällä viikolla. Olisi toki voinut jättää vierailun väliin, kun tuli ja sotki koko viikon kuviot.

Viime sunnuntaina oltiin jo kaikki nukkumassa. Ei kenelläkään mitään viitteitä sairastumisesta. Herään 23 siihen, kun kuopus seisoo pyyhe päällä sänkymme vieressä ja sanoo pienellä äänellä "mie oksensin". Nousen katsomaan. Oksennusta on tytön sängyssä ja sängyn vieressä, kaksi isoa kasaa. Ja haju on melkoinen. YÖK!

Siivoan oksennukset pois, tytön koko ajan pienellä äänellä selittäen jotain, en jaksa muistaa mitä puhui. Mutta oli ainakin harmissaan siitä, kun esikoulussa olisi ollut seuraavana päivänä valokuvaus ja hän ei sinne nyt päässyt. No mutta, tuleehan noita koulukuvia vielä monena vuonna!!!

Kun lopulta päästiin nukkumaan ajoin miehen toisen tytön sänkyyn jatkamaan unia. Toinen tyttö olikin jo illalla tullut sänkyymme. Miehellä aamuvuorot menossa ja itselläni vapaa, joten luontevaa oli että minä jään auttelemaan tyttöä.

Yö menikin sitten niin, että tyttö oksenteli 15-20min välein ämpäriin. Ihan koko yön. 05 aikaan alkoi minusta jo tuntumaan, että nyt en jaksa enää päätäni nostaa tyynystä, haluan jo unta!! Oltiinhan me toki torkahdeltu aina välissä. Pisin väli oli jotain 40min. Eikä tytöltä tullut enää kuin vatsahappoja. 07 aikaan nousimme yläkertaan potemaan. 

Se maanantai meni tytöllä sohvalla oksentaen ja välillä kävi vessassa ripuloimassa. Vähän uskalsi laimeaa mehua juomaan ja suolakeksiä syömään, ne kesti sisällä noin parisen tuntia, joten ei tää kauheen rajua ollut. Tyttö nukkui paljon, luonnollisesti.

Ma-ti yö meni loistavasti, kukaan ei oksentanut!! Ti-ke yönä mies oli yövuorossa ja 01 aikaan tulee poika sänkymme viereen sanomaan "tuletko siivoamaan nuo oksennukset pois". Huokaus. Nyt oksennuksia oli levinnyt kolmeen eri huoneeseen, poika ei ihan ollut vessaan ehtinyt ajoissa ja kahdessa purskauksessa sitten tulleet lattialle. Ja taas minä siivosin.

Poika onneksi sitten pystyi itse itseään "hoitamaan", annoin vain ämpärin sängyn viereen ja painelin nukkumaan. En jäänyt valvomaan.

Mies tulee 07 töistä ja klo 11 aloittaa oksentamisen. Ei oo todellista.

Suurin ihmetys on se, että miksi MINÄ joka olen kahdet oksennukset siivonnut ja häärännyt muutenkin oksuämpärin kanssa, en saa tautia, vaan kaikki muut kylläkin!?!?!?!

Mies oksenteli sen keskiviikon 17 asti. Sen jälkeen ei ole kukaan oksentanut. Paitsi anoppi perjantain, sai tartunnan kun nuorin oli keskiviikkona siellä hoidossa, uskalsin viedä kun oli oireeton. Mutta mokoma tartutti edelleen.

Eli tilanne meidän perheessä on se, että kolme viidestä sen taudin piti. Minä ja keskimmäinen lapsi ei olla oksenneltu/ripuloitu. Itselläni on ollut lieviä oireita, esim. kevyttä kouristelua mahassa, yksi oksennuksenmakuinen röyhtäys, pientä lämpöilyä yhtenä aamuna. Ja muutaman päivän kestävää aaltoilevaa öllötystä. Mutta ei noilla oireilla vielä sairaslomaa irtoais. 

Sen verran tämä sotki viikon suunnitelmia, että meillä piti olla tytön 9v-syntymäpäiväjuhlat viikonlopulla. Ensin siirrettiin tytön kanssa sovinnolla kaverisynttärit tulevaisuuteen ja sitten torstaina ilmoiteltiin sukulaisille, että lauantain juhlat on todellakin peruttu... Harmillista. Mutta onneksi tyttö jo ymmärsi.


perjantaina, helmikuuta 08, 2013

Pojan tapaturma rinteessä

30.1.2013 mies on lähtenyt jo yövuoroon (19-07) ja itse olen viemässä nuorinta tyttöä yöhoitoon hoitopaikkaan ja vanhempaa tyttöä mummolaan. Poika ollut 17 asti laskettelemassa. Hetki sitten kuulimme kun ambulanssi meni pillit soiden jonnekin talomme ohi.

Olen siis autossa viemässä tyttöjä, kun mies soittaa vanhemman tytön kännykkään ja ilmoittaa, että poika on kaatunut rinteessä, siellä on ambulanssit ja miun pitäisi mennä paikalle. Kiroan mielessäni ja seuraava tunne on hätä, mitä teen??? Minne meen? Mitä nyt?

Käännän auton ympäri tytöt kyydissä ja ajan laskettelurinteille. Siellä on ambulanssi ja lauma lapsia vieressä seuraamassa. Muutama poika tulee luokseni ja kertoo pojalla jalkojen liikkuvan ja olevan tajuissaan.

Tuovat poikaa ahkiolla rinteestä alas, niskatuessa on. Nostavat paarille ja pyytävät minua nousemaan ambulanssiin. Pää on ihan sekaisin. Tytöt istuvat autossa. Kait niistä joku huolehtii. Töissäkin pitäisi olla 2h päästä..

Pojan vaatteet leikataan leikkurilla auki, iho punoittaa paikka paikoin, todennäköisesti kylmästä. Pojan ilme on kärsivä. Vasemman käden ranne retkottaa ja sitä poika valittaa kipeäksi. Kysyn mihin vievät pojan --> keskussairaalaan. Kysyn pojalta kenet haluaa mukaan --> äidin. (vaihtoehdot äiti tai ukko). Lähden selvittämään miten pääsen 80km päähän keskussairaalaan ... ja mitenkä työt.

Vien tytöt hoitopaikkoihinsa ja hetken juttelen anopin kanssa. Mies ilmoittaa, että hän pääsi töistä lähtemään pojan seuraksi päivystykseen ja huokaan helpotuksesta. Ei tarvinnut käydä lyhyellä varotusajalla etsimään sijaista itselleni. Hyvä näin. Ja tiedän pojankin olevan varmasti ihan tyytyväinen.

Mies lähtee sairaalaan ja minä töihin. En voi sanoa, että työnteko sinä yönä olisi ollu 100% varmaa ja että ajatukseni olisivat olleet siinä mitä tein. Olin niin muissa maailmoissa koko ajan, hyvä että tiesin edes kenenkään nimiä tai että mitä pitäisi tehdä.

Mies viestittelee välillä. Niskat ok, ranne ok. Retkotti muuten vaan. Murtumat todennäköisesti lapaluussa ja ylimmässä kylkiluussa, vasemmalla puolen. Pojalla ollut myös ilmarinta ja jää teholle tarkkailuun yöksi. Sairaalassa ainakin pari päivää.

Mies ajaa yöllä kotiin. Kun tulen töistä, nukun noin 5h ja sitten herättyäni alamme lähtemään sairaalalle poikaa morjestamaan. Viedään puhelin mukana. Vahvojen kipulääkkeiden (Oxanest) johdosta poika on ollut pahoinvoiva ja ei ole kestänyt tolpillaan. Tästä syystä on kestokatetri ja tippa. Ruoka ei ole maistunut. Juomiset kyllä. Kuumettakin reilu 38. Ei lupausta kotiutuksesta, ei edes suunnitelmaa vielä.

Tulemme pois ja lupaamme tuoda karkkia heti kun poika rupeaa syömään ja voimaan paremmin.

Perjantaina ajelemme taas sairaalalle. Huoneessa istuu täysin erilainen poika kuin torstaina. Poika on juuri syömässä ja hymyilee kun näkee meidät. Katetri on poistettu ja tippa myös. Kuumekin hävinnyt. Kipulääkityksenä enää Burana ja Panadol. Pulloon puhalluksia keuhkojen takia. Parasta kuitenkin tieto siitä, että poika pääsee jo huomenna kotiin!!

Lauantaina mies hakee pojan kotiin. Nyt ollut viikon kotona ja kipulääkkeiden avulla on pärjännyt hyvin, kouluun palasi tiistaina. 8.3. asti liikunnasta vapautus. Tänään ollut vasemmalla puolella kyljessä kipua joka tuntuu hengittäessä --> seurataan tilannetta ettei pahene.

Pojalla rinteessä hyppy hieman epäonnistui ja lääkäreiden mukaan on ollut kova tärsky kun on lapa- ja rintalastan murtumat. Onneksi ei tämän pahemmin käynyt, aineksiahan olisi voinut olla vaikka niskamurtumaan, halvaukseen tai kuolemaan. Noihin verrattuna hyvin pienet vammat.


torstaina, helmikuuta 07, 2013

Apassionata 2013

Oli taas aika Apassionatan!
Tänä vuonna mukaan pääsi tyttömme Jenna,  sai joululahjaksi lipun.
Lähtö lauantaina oli suorastaan lentävä, kun nukuin pommiin siten, että heräsin 7:47 ylös, alkuperäinen suunnitelma oli, että jo 7 aikaanolisin Jennan kanssa kotonta lähtenyt. Mutta hienosti kerettiin Virojoelle juuri ajoissa ja sieltä Haminaan, josta hypättiin Helsingin linja-autoon. Voi miten olisi kätevää, jos uskaltaisi ajaa Helsingissä autolla. Ehkä joskus??
Kaikin puolin onnistunut reissu, ja pääasia että tyttö sai kokea Apassionatan ihanuuden.




lauantaina, tammikuuta 26, 2013

Vuonna 85

Jos 80-luku on lähellä sydäntäsi, ja pidät Popedasta, Epuista ja Juicesta, niin suosittelen tätä leffaa juuri sinulle :)

Kävin miehen kanssa tämän eilen katsomassa ja tässä on kotimainen elokuva minun makuun!!!

Musiikki on ainakin kohdallaan :)


torstaina, tammikuuta 24, 2013

Tunnustus


Sain tämän tunnustuksen Capricornilta,
Tuulihattu-blogin pitäjältä.

KIITOS!!!!!!

Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen antoi.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiin.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Seuraavat blogit saavat tunnustuksen minulta:


Itse en nyt viidelle tätä saanut jaettua, mutta kolme on parempi kuin ei mitään :)




perjantaina, tammikuuta 11, 2013

Raivailua ja vuoden eka sairastapaus

Kuopukselle puhkesi tällä viikolla kuume. Ensin oli maanantai-tiistai pientä lämpöilyä (alle 38) ja keskiviikkona tuntui virtaa jo olevan ja lämpökin normaali. 

Kasvot kuitenkin näyttivät jotenkin oudoilta, silmät normaalia pienemmiltä, ajattelin ensin että on vain väsynyt. Kuitenkin pian huomasin, että kasvot punoittivat jännästi ja nenä sekä suupielet valkoiset, sellainen selkeä kolmio kasvoissa. Tästä välähti mieleen, että ei hitto, nytkö se täällä marras-joulukuussa riehunut tulirokko on tullut meille. 

Olin jo arvellut, että neiti siltä säästyi, kun ei sitä joulukuussa saanut! Riehui sen  verran rajusti kuitenkin esikoulussa jota tyttö käy.

Soitin vastaanotolle ja sieltä labraan: nieluviljelyyn ja verikokeet. Nieluviljelyn tulos positiivinen, joten se tiesi käyntiä lääkärin luona ja penisilliinikuuria.

10pv:n kuuri pamahti tulirokkoon. 3x päivässä. Otin ensin lääkkeen mikstuurana, kun arvelin, että niin on helpompi. Ensimmäisen annoksen neiti otti nätisti. Kun käytiin toista antamaan tuli ihan pakokauhuinen reaktio tytöltä, huusi ja kirkui ja piti kättään tiukasti suun edessä. Ei kuullut mitään mitä puhuttiin, ei auttanut kiristys, uhkailu eikä lahjonta. Ei se, että puhuttiin tosiasioista, sairaalaan joutumisesta pakkotippaan, ei mikään.

2x 45min tapeltiin (ilta- ja aamulääke) ja sitten soitin vastaanotolle ja pyysin saada vastaavan lääkkeen tablettimuodossa. Ehkäpä se menisi paremmin??

Nyt on otettu 2x tabletti ja hienosti on mennyt. Hieman aristellen, mutta ilman tappeluja ja nyt on positiivinen kokemus sekä ottajalla että antajalla.


Tämä vuosi on muutenkin alkanut raivausprojekteilla.
Ikuisuus-ongelma alakerrassamme on ollut vaatehuone, jonne on vain kaikkea törkyä ja tarpeellista
heitelty sekaisin...

Käytiin ongelman kimppuun ja surutta heitettiin kaikki tarpeeton pois.
Ei enää mietitty, että ehkä tarviamme... joskus? Myymme joskus?
Kaikki pois, mitä emme just nyt tarvitse.


Ja löytyihän sieltä lattiakin!!


Nyt on myös muutettu järjestystä taas. Tuonne huoneeseen on tullut minun ja miehen vaatehuoneet. 
Lakanat ja verhot on viety erilliseen vaatekomeroon.

Jenna sai oman huoneen, Aleksi sai oman huoneen ja Nellan huone on takkahuoneessa meidän aikuisten makuuhuoneen vieressä. Jokainen muutti yhtenä päivänä uusiin huoneisiin.

Toistaiseksi järjestys on ollut toimiva ja jokainen tyytyväinen.

Meillä on nyt talon suurin makuuhuone, jossa sängyn lisäksi on sohva, kirjahylly, televisio ja digiboxi. 
Oma pieni olohuone.

tiistaina, tammikuuta 01, 2013

Joulua 2012

On ollut kyllä yksi elämäni parhaimmista jouluistani.
Parhaaksi tämän tehnyt ihan jo pelkästään se, että olemme saaneet olla kokonaisen viikon vapailla yht'aikaa lasten kanssa, kumpikaan meistä vanhemmista ei ollut töissä Jouluviikolla.

Voiko parempaa joululahjaa saadakaan???

Jouluaatto meni juuri kaavan mukaan, ja erittäin ylpeä olen itselleni siitä, että hermoni pitivät koko päivän. Lapsetkin olivat maltillisempia, ei ollut sitä sellaista joka jouluista jännityskihinää. Vai johtuiko kaikki siitä, että itse en ollut niin hermona??

Kerettiin käydä aattona äitini luona ja miehen mummon luona. Käytiin hautausmaalle viemässä kynttilöitä, kyllä osasi hautausmaalla olla kylmä!! Minulla ei edes hattua päässä ja kyllä tuntui siltä, että korvalehdet jäätyy päähän kiinni!!

Jouluruoka oli ihana. Kinkku juuri täydellinen. Savulohi mainio. Laatikot onnistuneet. Kaikille maistui siten, että saivat vatsat täyteen.

Appivanhemmat tulivat noin tuntia ennen pukkia. 

Pukki toi sopivasti lahjoja. Itse sain Kalevala-korun: Talon Sydän-sarjaan kuuluvat korvakorut sekä kaulariipuksen. Miehelle ostin hiihtoasun, kun sitä pyysi.

Lapsille tuli mm. Lego-Friendsejä 4 pakettia, isommat lapset saivat uudet kännykät, keskimmäinen pääsee kanssani helmikuussa Apassionataan, tytöt saivat ratsastushousut. Kaikenlaista kivaa ja tarpeellista tuli. Yksi ehdoton suosikki oli cd-soitin ja Tuuli-cd. Ja IceAge 4. 

Joulupäivänä mentiin appivanhemmille syömään, perinteisesti. 

Tapaninpäivä oli ihana päivä, koska ajelimme Savonlinnaan minun mummoni luokse käymään. On aina yhtä ihastuttavaa käydä siellä. 86-vuotias mummoni on sellanen Teräsmummo :) Voin vaikka vannoa, että mummo ei vanhene päivääkään, se on edelleen se sama mummo joka oli silloin kun olin lapsi!!!

Torstaina saatiin veljeni perheineen meille kyläilemään kahdeksi yöksi. Menikin pari vuorokautta lautapelejä pelaillen ja juhlistaen sitä sun tätä. Mutta hauskaa meillä oli ja kivaa irtiottoa arjesta. 

Sunnuntaina käytiin shoppailemassa ALE-myynnistä. Minä ostin uudet juoksukengät itselleni, IceBugit nastoilla. En ole vielä päässyt testaamaan.

Uuden vuoden aattona miehellä alkoi yövuorot (19-07) ja minä koitin lapsien kanssa juhlia. Käytiin ystäväni luona katsomassa parit raketit, niistä sain oikean korvan kipeäksi. Mutta se onneksi korjaantui Buranalla.

Vuosi vaihtui hyvinkin rauhallisesti. Koirakin otti rauhallisesti, ei ollut moksiskaan ammuskelusta. Hyvä niin :)

Vuodelle 2013 on paljon odotuksia. 
Mutta yksi on se, että yritän nauttia elämän pienistä iloista. Ja yritän unohtaa sen ikävän asian, joka on jäänyt vainoamaan vuodesta 2012. Ilman sitä koko vuosi olisi ollut täydellinen.