Oi Toukokuu!

Ihana toukokuu on saapunut!!

Tässä kuussa on parin viikon loma, pääsee kohta (ehkä jo huomenna!!) mökille siivoilemaan, saunomaan ja yöksi! On sitä odotettu!!!

Vappukin meni, ihan rauhallisesti kotosalla. Miehellä yövuorot sattui vapuksi, joten hän oli töissä :)

Meillä sunnuntaista asti ollut potilas taas talossa. Nella-neiti ollut kuumeessa ja eilen sitten tein kotidg:n : enterorokko. Enhän 100% varma voi olla, mutta jotenkin luulen niin.

16.5.2013 klo 14:40 lompsahdan lomalle, ihanaa!!! Ja mies aloittaa 22.5. Ihanaa, ensimmäinen yhteinen kesälomamme :)

Eilen paistoin elämäni toisen kerran munkkeja,

olivat todella hyviä,

vaikka itse sanonkin ;)

Virus iski

Virus iski ja vei miut sohvanpohjalle.

Kaikki alkoi luultavasti jo viime viikolla aamuisin esiintyvällä päänsäryllä ja niska-lapaluunseudun jäykkyydellä. Alunperin arvelin näiden olevan enemmänkin oireita siitepölystä, kun jonkun verran niillekin olen viime vuosina oireillut, ja vielä en ollut aloittanut antihistamiinia.

Eräänä aamuna viime viikolla heräsin siihen, kun suussa oikealla puolella poskessa ja kitalaessa ihan hampaiden takana oli oudot rakkulat. Kitalaen rakkula puhkesi heti hampaita harjatessa eikä sen koommin ole vaivannut. Poskessa oleva oli ja vaivasi koko ajan ainakin ajatuksissa, koska kielenkärjellä sitä koko ajan  huomasin nykiväni.

Lauantaina alkoi ennenkuin lähdin iltavuoroon tuntumaan siltä, että olen kipeäksi tulossa. Poskessa oleva rakkula oli saanut enemmän aftamaista muotoa ja oli alkanut olemaan jo kipeä. Iltavuoron jaksoin hyvin ja ei ollut mainittavaa lämpöä illasta. Yön tutisin peiton alla, sunnuntaina aamusta 37,2c mutta lähdin kuitenkin töihin.

Suuta pakotti poskesta ja alkoi rauhaset tuntumaan ainakun painoin päätä alaspäin oikealle viistoon. Töissä laahustin vuoron loppuun ja sen jälkeen kun pääsin kotiin, hautauduin sohvan nurkkaan. Parin tunnin päästä mittasinkin jo 38c. 

Maanantaina vapaapäivä ja lämpöä jo aamusta. Menin kuitenkin käymään apteekissa ja kaupassa ostamassa  limsaa ja jotain mitä pystyin syömään. Aftab-lääkettä aftoihin. Harvinaisen hankalaa laittaa tonne poskessa olevaan aftaan, meinasi kädet loppua ja kun tabletin aftan päälle sain onnistuneesti, ei se siinä kestänyt kauaa. Turhauttavaa. Todella turhauttavaa. Illaksi nosti taas lähelle 38c.

Tiistaina heti aamusta soitto pomolle ja ilmoitus että olen kipeä. Mies kävi apteekista ostamassa aftojen hoitoon käytettävää geeliä: Aftexia.Juuh, helppoa oli käyttää, mutta teho melko mitätön ja kaikenhuipuksi aftat vaan villiintyivät tästä. Tässä vaiheessa niitä suussa jo kaksi, toinen siellä poskessa ja toinen alahuulessa. Todella kipeitä. Suuta pakotti ja hengittelin suu auki. Illasta nosti taas kuumeen 38c.

Keskiviikkona soitin ensin lääkärin vastaanotolle ja kun sain ajan, ilmoitin pomolle että menen lääkäriin ja en tule ainakaan vielä tänään töihin. Lääkärissä katsottiin suu ja kuunneltiin keuhkot kun oli niitä jäykkyyksiä edelleen ja kuumeen noustessa hengittäminenkin jotenkin työläämpää. Mutta keuhkot OK. Virustauti on ja aftat oire taudista, sekä arveli viime viiko kipujenkin olleen jo taudin alkua. 3 pv sairaslomaa ja kehoitus, että aftoihin ei mitään laiteta.

Että osas tauti vetää sohvanpohjalle. Siellä makasin hautautuneena enkä paljon muuta jaksanut kuin nukkua tai katsoa telkkaria. Keskiviikkona katsoin Twilight-sagasta ensimmäisen osan, torstaina katsoin kaksi osaa ja perjantaina aamusta imin sitten viimeiset kaksi dvd:tä. Torstaina vielä olin enimmäkseen sohvan pohjalla, mutta kuumeeton kuitenkin. Perjantaina alkoi olemaan kaksi ensimmäistä aftaa jo paremmat, suuhun tosin oli tullut jo vasemmalle puolelle uusi afta, joka kipuilee vieläkin. Mutta sitä lääkitsen nyt säännöllisesti Buranalla, jospa ajais tulehduksen nopeammin pois.

Tänään palasin jo töihin. Olipas kivaa. Hieman jännitti, että jos voimat loppuu, mutta nopeasti olen palautunut ja jaksoin töissä ihan hyvin :) Nyt kun vielä saan suuni kuntoon, niin kaikki on OK.

Voihan noro

Mr Noro taisi vierailla kodissamme tällä viikolla. Olisi toki voinut jättää vierailun väliin, kun tuli ja sotki koko viikon kuviot.

Viime sunnuntaina oltiin jo kaikki nukkumassa. Ei kenelläkään mitään viitteitä sairastumisesta. Herään 23 siihen, kun kuopus seisoo pyyhe päällä sänkymme vieressä ja sanoo pienellä äänellä "mie oksensin". Nousen katsomaan. Oksennusta on tytön sängyssä ja sängyn vieressä, kaksi isoa kasaa. Ja haju on melkoinen. YÖK!

Siivoan oksennukset pois, tytön koko ajan pienellä äänellä selittäen jotain, en jaksa muistaa mitä puhui. Mutta oli ainakin harmissaan siitä, kun esikoulussa olisi ollut seuraavana päivänä valokuvaus ja hän ei sinne nyt päässyt. No mutta, tuleehan noita koulukuvia vielä monena vuonna!!!

Kun lopulta päästiin nukkumaan ajoin miehen toisen tytön sänkyyn jatkamaan unia. Toinen tyttö olikin jo illalla tullut sänkyymme. Miehellä aamuvuorot menossa ja itselläni vapaa, joten luontevaa oli että minä jään auttelemaan tyttöä.

Yö menikin sitten niin, että tyttö oksenteli 15-20min välein ämpäriin. Ihan koko yön. 05 aikaan alkoi minusta jo tuntumaan, että nyt en jaksa enää päätäni nostaa tyynystä, haluan jo unta!! Oltiinhan me toki torkahdeltu aina välissä. Pisin väli oli jotain 40min. Eikä tytöltä tullut enää kuin vatsahappoja. 07 aikaan nousimme yläkertaan potemaan. 

Se maanantai meni tytöllä sohvalla oksentaen ja välillä kävi vessassa ripuloimassa. Vähän uskalsi laimeaa mehua juomaan ja suolakeksiä syömään, ne kesti sisällä noin parisen tuntia, joten ei tää kauheen rajua ollut. Tyttö nukkui paljon, luonnollisesti.

Ma-ti yö meni loistavasti, kukaan ei oksentanut!! Ti-ke yönä mies oli yövuorossa ja 01 aikaan tulee poika sänkymme viereen sanomaan "tuletko siivoamaan nuo oksennukset pois". Huokaus. Nyt oksennuksia oli levinnyt kolmeen eri huoneeseen, poika ei ihan ollut vessaan ehtinyt ajoissa ja kahdessa purskauksessa sitten tulleet lattialle. Ja taas minä siivosin.

Poika onneksi sitten pystyi itse itseään "hoitamaan", annoin vain ämpärin sängyn viereen ja painelin nukkumaan. En jäänyt valvomaan.

Mies tulee 07 töistä ja klo 11 aloittaa oksentamisen. Ei oo todellista.

Suurin ihmetys on se, että miksi MINÄ joka olen kahdet oksennukset siivonnut ja häärännyt muutenkin oksuämpärin kanssa, en saa tautia, vaan kaikki muut kylläkin!?!?!?!

Mies oksenteli sen keskiviikon 17 asti. Sen jälkeen ei ole kukaan oksentanut. Paitsi anoppi perjantain, sai tartunnan kun nuorin oli keskiviikkona siellä hoidossa, uskalsin viedä kun oli oireeton. Mutta mokoma tartutti edelleen.

Eli tilanne meidän perheessä on se, että kolme viidestä sen taudin piti. Minä ja keskimmäinen lapsi ei olla oksenneltu/ripuloitu. Itselläni on ollut lieviä oireita, esim. kevyttä kouristelua mahassa, yksi oksennuksenmakuinen röyhtäys, pientä lämpöilyä yhtenä aamuna. Ja muutaman päivän kestävää aaltoilevaa öllötystä. Mutta ei noilla oireilla vielä sairaslomaa irtoais. 

Sen verran tämä sotki viikon suunnitelmia, että meillä piti olla tytön 9v-syntymäpäiväjuhlat viikonlopulla. Ensin siirrettiin tytön kanssa sovinnolla kaverisynttärit tulevaisuuteen ja sitten torstaina ilmoiteltiin sukulaisille, että lauantain juhlat on todellakin peruttu... Harmillista. Mutta onneksi tyttö jo ymmärsi.

Pojan tapaturma rinteessä

30.1.2013 mies on lähtenyt jo yövuoroon (19-07) ja itse olen viemässä nuorinta tyttöä yöhoitoon hoitopaikkaan ja vanhempaa tyttöä mummolaan. Poika ollut 17 asti laskettelemassa. Hetki sitten kuulimme kun ambulanssi meni pillit soiden jonnekin talomme ohi.

Olen siis autossa viemässä tyttöjä, kun mies soittaa vanhemman tytön kännykkään ja ilmoittaa, että poika on kaatunut rinteessä, siellä on ambulanssit ja miun pitäisi mennä paikalle. Kiroan mielessäni ja seuraava tunne on hätä, mitä teen??? Minne meen? Mitä nyt?

Käännän auton ympäri tytöt kyydissä ja ajan laskettelurinteille. Siellä on ambulanssi ja lauma lapsia vieressä seuraamassa. Muutama poika tulee luokseni ja kertoo pojalla jalkojen liikkuvan ja olevan tajuissaan.

Tuovat poikaa ahkiolla rinteestä alas, niskatuessa on. Nostavat paarille ja pyytävät minua nousemaan ambulanssiin. Pää on ihan sekaisin. Tytöt istuvat autossa. Kait niistä joku huolehtii. Töissäkin pitäisi olla 2h päästä..

Pojan vaatteet leikataan leikkurilla auki, iho punoittaa paikka paikoin, todennäköisesti kylmästä. Pojan ilme on kärsivä. Vasemman käden ranne retkottaa ja sitä poika valittaa kipeäksi. Kysyn mihin vievät pojan --> keskussairaalaan. Kysyn pojalta kenet haluaa mukaan --> äidin. (vaihtoehdot äiti tai ukko). Lähden selvittämään miten pääsen 80km päähän keskussairaalaan ... ja mitenkä työt.

Vien tytöt hoitopaikkoihinsa ja hetken juttelen anopin kanssa. Mies ilmoittaa, että hän pääsi töistä lähtemään pojan seuraksi päivystykseen ja huokaan helpotuksesta. Ei tarvinnut käydä lyhyellä varotusajalla etsimään sijaista itselleni. Hyvä näin. Ja tiedän pojankin olevan varmasti ihan tyytyväinen.

Mies lähtee sairaalaan ja minä töihin. En voi sanoa, että työnteko sinä yönä olisi ollu 100% varmaa ja että ajatukseni olisivat olleet siinä mitä tein. Olin niin muissa maailmoissa koko ajan, hyvä että tiesin edes kenenkään nimiä tai että mitä pitäisi tehdä.

Mies viestittelee välillä. Niskat ok, ranne ok. Retkotti muuten vaan. Murtumat todennäköisesti lapaluussa ja ylimmässä kylkiluussa, vasemmalla puolen. Pojalla ollut myös ilmarinta ja jää teholle tarkkailuun yöksi. Sairaalassa ainakin pari päivää.

Mies ajaa yöllä kotiin. Kun tulen töistä, nukun noin 5h ja sitten herättyäni alamme lähtemään sairaalalle poikaa morjestamaan. Viedään puhelin mukana. Vahvojen kipulääkkeiden (Oxanest) johdosta poika on ollut pahoinvoiva ja ei ole kestänyt tolpillaan. Tästä syystä on kestokatetri ja tippa. Ruoka ei ole maistunut. Juomiset kyllä. Kuumettakin reilu 38. Ei lupausta kotiutuksesta, ei edes suunnitelmaa vielä.

Tulemme pois ja lupaamme tuoda karkkia heti kun poika rupeaa syömään ja voimaan paremmin.

Perjantaina ajelemme taas sairaalalle. Huoneessa istuu täysin erilainen poika kuin torstaina. Poika on juuri syömässä ja hymyilee kun näkee meidät. Katetri on poistettu ja tippa myös. Kuumekin hävinnyt. Kipulääkityksenä enää Burana ja Panadol. Pulloon puhalluksia keuhkojen takia. Parasta kuitenkin tieto siitä, että poika pääsee jo huomenna kotiin!!

Lauantaina mies hakee pojan kotiin. Nyt ollut viikon kotona ja kipulääkkeiden avulla on pärjännyt hyvin, kouluun palasi tiistaina. 8.3. asti liikunnasta vapautus. Tänään ollut vasemmalla puolella kyljessä kipua joka tuntuu hengittäessä --> seurataan tilannetta ettei pahene.

Pojalla rinteessä hyppy hieman epäonnistui ja lääkäreiden mukaan on ollut kova tärsky kun on lapa- ja rintalastan murtumat. Onneksi ei tämän pahemmin käynyt, aineksiahan olisi voinut olla vaikka niskamurtumaan, halvaukseen tai kuolemaan. Noihin verrattuna hyvin pienet vammat.

Nivelkivut

Olen viikon kärsinyt nivelkivuista.

Viime viikon maanantaina menin loman jälkeen iltavuoroon töihin. Töissä ihan normaalia, ei raskaita nostoja eikä vääriä työasentoja. Töiden jälkeen kävin vessassa, vatsa todella löysänä. Tämän jälkeen alkoi ensin vasen ranne kipuilemaan kyynerpäähän asti, sitten alkoi oikea käsi ja illan aikana kipu oli lähes kaikissa nivelissä.

Tiistai-aamuna heräsin aamuvuoroon, joka paikkaan koski, oikean jalan liikavarpaan alkuakin jomotteli, varpaat oli todella kipeät, jalkapohjat tuntui kuin olisi pieniä palloja täynnä, kättä ei sietänyt ranteista kunnolla vääntää. Sormet jäykät ja erittäin kipeät. Kahvikuppia jouduin nostamaan kahdella kädellä, kun en voinut luottaa sormien ja ranteen nostovoimaan ja kipu vaikeutti myös toimintaa.

Kuumetta ei kuitenkaan ollut, töissä mittasin 36,5c. Kotona en voinut mitata kun meillä on sellainen vanhanaikainen mittari ja en pystynyt mittaria 'lyömään alas', oli miehen jäljiltä kuumeen puolella.

Tiistai-ilta oli ihan hirveä. Töiden jälkeen otin Burana 400mg, mutta se ei auttanut yhtään. Illan makasin sohvalla ja joka paikkaan koski, itku oli aika likellä. Sohvalta en päässyt ylös ilman miehen apua, kun en voinut käsillä ottaa yhtään tukea nousemiseen ja nilkat + polvet niin kipeät että en voinut vaan heilauttaa itseäni pystyyn. Kävely kankeeta ja ihan illasta mies sai taluttaa miut sänkyyn ja peitellä sinne, koska en yksinkertaisesti pystynyt nostamaan peittoa päälleni. Yölläkin herätin miehen auttamaan peiton kanssa. Kyljen kääntäminen liki mahdottomuus yöllä kun en voinut jaloilla enkä käsillä auttaa. 

Oli melkosen avuton olo.

Keskiviikkona kävin lääkärissä. Otettiin CRP ja pieni verenkuva. CRP oli 5, hb126. Hemoglobiini yllättävän pieni, kun yleensä miulla on lähempänä 140. Lääkäri määräsi Aridex-kipulääkettä ja Felden-kipurasvaa. Pian kuitenkin huomasin, että ei näistä paljon apua ole. Menee n. 4h ennenkuin lääke alkaa kunnolla vaikuttamaan ja siltikin jähmeys jää.

Ke-pe olin vapailla, olo ei merkittävästi parantunut. Menin lauantaina töihin, joka paikkaan koski taas kauheasti ja lääkkeen avulla pystyin työpäivän irvistellen viemään läpi. Illalla mittasin 37,3c. Sunnuntaina olin iltavuorossa, lääkkeen voimin taas irvistellen. Pahinta ehkä oli ihme vetävä särky jaloissa, ei olisi pystynyt seisomaan paikallaan, kun veti takareidestä nilkkoihin, piti joko pitää kevyesti ilmassa jalkaa tai kävellä koko ajan hissukseen. Ilkee tunne. Töiden jälkeen taas 37,2c.

Tänä aamuna heräsin kivuttomampana koko viikkoon. Päätin kuitenkin käydä lääkärissä. Jalkoja vetää vieläkin, ei kauaa pysty seisomaan paikallaan ja jos teen jotain niin kiskoo todella pahasti. Kävin labraan viemässä pissanäytteen. Lääkärillä kävin taas ja nyt otettiin borrelioosi, crp, hb ja kihtikokeet.

On tää ollut outo viikko. Kun yleensä olen ollut hyvin terve ja kivuton, niin nyt kun on ollut tämmöstä mystistä nivelsärkyä niin on sitä ollut aika omituinen olo. Välillä jo ihan unohtanut miltä tuntuu olla kivuton, ihanko nää kivut olisivat aina olleet läsnä. Toivottavasti yhtä nopeasti unohdankin nämä kivut.

Nyt odottelen verikokeiden tuloksia ja napsin kipulääkettä tasaisin väliajoin parin päivän ajan. Jospa tämä tästä. Lääkäri arveli, että on viruksen aiheuttamaa, mutta poissuljetaan nyt ainakin kihti ja tuo borrelioosi. 

Flunssaa ja muuttuneita suunnitelmia

Tammikuun Kirous iski minuun. Olisihan se nyt ollutkin vallan outoa, jos tää vuosi olisi tehnyt poikkeuksen.

Jo maanantaina alkoi olemaan sellanen outo olo, väsytti ihan tolkuttomasti ja valitinkin kotona että kun ei yhtään mikään huvittais. Tiistaina menin iltavuoroon töihin täysin samoissa tunnelmissa, ehkä aavistuksen enemmän oli kipeä olo, mutta ei kuitenkaan vielä kuumeinen.

Työvuoron laahustin ja olo paheni koko ajan, mutta ei vieläkään kuumeinen olo. Olin illaksi tilannut kotiin saunan ja saunoin sitten silläkin uhalla että olen kipeä. Yleensä olen tästä melko tarkka. 

Saunan jälkeen olo sitten alkoi huononemaan. Kun sitten aloin valmistautumaan yöpuulle, niin posket hehkuivat punaisenaan ja tutisutti. Sängyssä makasin fleece-aamutakki päällä peiton alla ja tärisin. En jaksanut mitata kuumetta.

Yöllä nukuin vähän huonosti, välillä oli kuuma ja välillä kylmä ja aina havahtuessani toivoin, että aamulla olisi kuumetta, ihan itketti ajatuskin, että tuossa kunnossa olisi pitänyt mennä tekemään aamu+yövuoro.

Klo 05 aikaan heräsin sitten aamukahvin keittoon ja tuikkasin mittarin kainaloon: 38c. Soitin yöhoitajalle tästä, hän jättää sanaa aamuvuorolaisille ja sitten aloin katsomaan digiboxilta tallennettuja Tunteita ja Tuoksuja. Niitä kolme jaksoin katsoa, sitten köllöttelin sohvalla että kello tulee 08 ja soitin pomolle sairaslomailmoituksen. Tämän jälkeen annoin itselleni luvan käydä nukkumaan ja sohvalla vetelinkin unta aina tuonna 14 asti.

Olo koko päivän oli karmea, ja kuumetta oli sen 38c. Päätä koski, mutta ei niin kovasti, että olisin lääkettä ottanut, annoin kuumeen parantaa. 

Vielä perjantaina oli heikohkoa oloa, ei kuumetta kuitenkaan, mutta sellaista väsymystä aika ajoin. Ja nuhaa tai lähinnä tukkoisuutta, tiedä pakkaako hiljalleen poskionteloihin, ei nyt ainakaan vielä merkkejä siitä ole antanut. 

Tämän flunssan takia sitten siirsin viikonlopun suunnitelmia haikein mielin. Olin suunnitellut että lähden tyttöjen kanssa ystävän luokse yökylään, mutta en tuntenut oloani siihen tarpeeksi hyväksi ja toisaalta en halua viedä pöpöä tuliaisena. Tuleehan näitä mahdollisuuksia vielä!!

Nokkosrokko

Nyt näyttää oikeesti siltä, että poika pääsisi tänään jo kouluun!!

Toissailtana oli vielä 37,5c kuumetta ja illaksi nosti ihoon paukamia.

Olin ihan että mitä ihmettä ne ovat!! Ei siis yhtään leikannut!!!

Facebookissa sitten kyselin kuvan kanssa, että osaisko joku kertoa mitä ovat 

ja kuvailin niitä, että näyttävät ihan kuin olisi kaatunut nokkospuskaa.....

Sitten joku ihana siellä vastasi, että oisko NOKKOSROKKO!

Siis, sata kertaa varmasti olen kuullut asiasta ja lukenutkin siitä, mutta ei se nyt

vaan sitten taas oman lapsen kohdalla äly sanonut mitään :) 

Ihan selkee tapaus!!! Ihottumaläiskiä oli toissailtana reisissä, selässä, vatsassa ja käsivarsissa. Eilen ne olivat häipyneet ja ärhäkästi eilen illalla nousi rintakehään ja kaulalle ja toiselle puolelle kasvoja. Siihen annettiin antihistamiinia ja reilun tunnin päästä alkoi iho korjaantumaa ja kutina hilliintymään.

Tänää siis kouluun yrittämään. Yskä vielä on, mutta sekin on jo vähentynyt ja eilen oli kuumeeton päivä.

Olipahan tauti!

Joku virustautihan tämä oli. Toivottavasti ei tule nyt mitää jälkitauteja enää!

... karhunpoika jatkaa sairastelua...

Hitto. Vieläkin.

Käytiin sillon pyhänä päivystyksessä, jossa otettiin pika-crp: 14 näytti, joten ei tulehdusarvo nyt kovin korkealla ollut. Lääkäri tutki ja sitten tuumasi että ei tässä ole mitään jälkitautiin viittaavaa, ja kotiin...

Kuumeilu jatkunut nyt ja tänään lähti 9. kuumeinen päivä. Eilen oli vielä vajaat 38c ja nyt äsken kun kävin mittaamassa vajaa 8, niin oli 37,2, ei kuumetta, mutta lämmön puolella kuitenkin. Ja yskä repii keuhkot hajalle kohta. 

Varasin sitten oman kylän terveysasemalle ajan, mennään päivällä käymään labrassa, jossa otetaan CRP ja PVK ja sitten iltapäivällä lääkärille. Jospa alkais jotain syytä löytymään, edes tuolle kuumeilulle. Yskähän nyt paranee varmaan ajastaan, ja sen kanssa nyt voisi ehkä koulussakin olla, mutta ei kuumeisena.

Muissa ei vielä oireita, tosin vanhempi tyttö eilen valitteli kurkkukipua..

Karhunpoika sairastaa..

Viime viikolla poika (12v) oli pari päivää poissa koulusta, ei ollut kuumetta, mutta kovahkoa pääkipua oli. Pääkipuilu meni ohi ja poika palasi kouluun sekä viikonloppuna kävi pelaamassa jääkiekkopelin + kävi harjoitukset.

Nyt näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että ei ehkä olisi kannattanut...

Poika rupesi maanantaina koulusta tultuaan sanomaan, että on kurkku kipeä. Luultiin aluksi että pelleilee, kun oli taas harjoitukset tulossa ja meinattiin että lorvikatarri vaivaa... Poika jäi kuitenkin harjoituksista pois ja illalla vajaa 19 mittasimme 37,6c. Eli eipä ollut lorvikatarria ainakaan.

Siitä se sit alkoi kehitymään... pääkipua oli, kurkkukipua, yskää joka kuulosti kurkunpääntulehdukselta ja äänen häviäminen lyhyidenkin lauseiden jälkeen.

Kuumetta piteli tiistaina tuossa alle 38c, mutta keskiviikkona ja torstaina oli n. 38,5c. Nuo kaksi päivää poika lepäili liki koko päivän sohvalla. 

Perjantaina aamusta enää 37,0c ja poikakin virkeämpi, jaksoi jo pelailla tietokoneella. Ajateltiin, että nythän tää on pois menossa.

Eilen illalla (lauantaina) poika alkoi taas enemmän yskimään. Yskösten mukana ainakin kerran nousi limaa niin, että sitä pojan sanojen mukaan tuli suusta ja nenästä. Tuikkasin sitten huvikseni mittarin kainaloon ja taas oli kuumetta 38c!!

Voi meidän pientä sairastajaa. Tarttee tänään varmaan oikeesti harkita lääkärille viemistä, jos ei nyt ala tuo kuume häviämään. Viimeistään huomenna.

Voihan punkki

Eilen illalla löysin nuorimmaisesta taas punkin.

Ja päästä tälläkin kertaa, nyt oikean korvan takaa.

Eli tytössä on nyt viikon sisällä otettu 2 punkkia pois,

tämä eilinen ei ollut kerennyt kauaa olla kiinni,

mutta sitäkin napakammin...

Minä kävin oikeaoppisesti punkkipihdeillä ottamaan,

tuloksena vain pihteihin jäänyt peräpää.

Mies yritti ottaa loppua, tuloksena vain osa koipia.

Itse pää suineen jäi siis tyttöön kiinni ja niin syvällä,

että ei mahdettu minkään..

Tänään sitten tyttö sai päivystykseen ajan ja siellä äsken käytin tyttöä.

Niin on kuulkaa sitkeä punkki, 

että lääkärikään ei ihan kaikkea saanut pois.

Eli pieni palanen punkkia on edelleen tytössä.

Nyt seurataan sitten mihin tilanne etenee, lupaili lääkäri että punkinpala

tulee ulos kuin tikku, eli elimistö alkaa hylkimään sitä ja työntää sen pois.

Sairastelut jatkuvat

Kuopus parantui torstaina ihan ykskaks lääkärin vastaanotolla!

Sinne asti tyttö vaan makasi sohvalla nukkuen ja torkkuen, ei leikkinyt, ei syönyt eikä jaksanut oikein piirrettyjäkään seurata. Laihtui ja oli tosi surkea. Varattiin lääkäriaika kun ripulointia vielä esiintyi, mutta tyttöpä "heräsi henkiin" lääkäriä odotellessa. 

Kuivumista ei ollut ja tyttö oli todellakin pirteän ja touhukkaan oloinen ja sen jälkeen rupesikin ruoka ja juoma maistumaan!! Uskomatonta!! Ja taas äiti tunsi itsensä typeräksi kiikuttaessaan lasta lääkäriin. Liekö lääkäri edes uskonut että tyttö ollut kipeenä viisi vuorokautta ;)

No, isäntä aloitti sitten to-pe yönä oksentamisen. Heräsin siihen kun yökkäili vessassa. Kertoi käyneensä yön aikana 4-5x oksentamassa ja ripuliakin oli. Lievää lämpöä ja pääkipua. Mies poti perjantaipäivän sohvan pohjalla ja iltaan mennessä söikin jo. Pääsi helpolla.

Toinen tyttö (7v) aloitti la-su yönä oksentamisen. Ei ole oksentanut kuin sen yhden kerran, ripuloinut pari kertaa. Kuume ja pääkipu ovat hänen kohdallaan ne suurimmat huolenaiheet, niihin kun ei auta edes Burana. Kuumetta ollut eilisestä alkaen pikkasen päälle 38c. Ruoka ei maistu, juomiset sentään jotenkin menee. 

Saas nähdä kuka on meidän perheen seuraava potilas!!

Kuopus kipeänä

Kuopuksemme on ollut nyt monta päivää kipeänä. Harvinaista, mutta totta.

Lauantaina nukahti yöunelle jo klo 18.45 aikaan, aikaista hänelle, mutta arvelimme hänen olleen vaan väsynyt edellisestä yöstä kun olimme hänen kummeillaan yökylässä.

Tää yö meni 03 asti ihan hyvin. Tuossa vaiheessa tyttö käveli sängystään miun viereen ja oksensi tyynyni vierelle. Ja eikun suihkuun tyttö ja mie ite kävin lakanoiden vaihtoon.

Yöllä tuli vielä muutamat oksut, lähinnä jos joi vatsaan asti jotain. Koitin opettaa vain suun kastelua vedellä ja sen tyttö muutaman oksentelun jälkeen oppikin.

Aamupäivällä kaikki syöty ja juotu tuli noin 30-60min viiveellä ulos. Tyttö oli hyvinkin petipotilas, ei jaksanut edes hymyillä. Sunnuntai päivä meni tällein. Yöunelle sammahti jo 18 maissa.

Su-ma välisenä yönä sitten nousi kuume, aamulla ollen 38c. Vein tytön anopilleni hoitoon, kun itelläni oli koulupäivä ja miehellä yövuorot menossa. Kuume nousi aavistuksen yli 39c ja pysyi siellä lääkkeistä huolimatta. Tyttö oli koko päivän ihan "taju kankaalla", nukkui... nukkui... ja nukkui....

Ei enää oksennellut, mutta muutamat ripulit tuli. Ruoka ei maistunut ja juomistakin tarjottiin aina kun tyttö avasi hetkeksikään silmiä. Oli liki vuorokauden virtsaamatta, kun oli niin vähillä nesteillä tuon kokoaikaisen nukkumisen takia. Huolestutti kovasti. Oli todistetusti virtsannut sunnuntaina ennen nukahtamistaan ja seuraavat pissit (muutamaa tippaa lukuunottamatta) tuli n. 19 maanantai-iltana.

Maanantai-iltana nukkumaan käydessä kuume oli edelleen 39c ja kaikesta tästä sairastelusta johtuen tyttö rupesi näkemään jotain harhoja. Katseli silmät soikeana meitä, kuitenkaan näkemättä meitä (tai se näytti siltä) ja jostain suuresta höpötti ja käsillä heilutteli. Pian kuitenkin kohdisti katseensa minuun ja oli taas "tässä maailmassa". 

Yö meni hyvin, tyttö piristyikin juttelemaan normaaleja asioita aamuyöstä ja kuume tuntui olevan poissa. Tiistaina meni vielä mummolaan hoitoon, lämpöä ollut 37c, ripulointi jatkunut. Nyt tyttö jaksoi jo olla tunteja hereillä ja katsoa piirrettyjäkin. Ruoka ei juurikaan ole maistunut, mutta juomat uppoavat.

Eilen ennen nukahtamistaan luultavasti kuumekin taas nousi, koska tyttö oli todella punaposkinen ja hehkuva, mutta ei kuitenkaan mitattu jo nukkuvalta lapselta. 

Toivottavasti jo tänään tytölle maistuisi edes joku ruoka.

Sairastelua....

Olen laittanut merkille, että tämän blogin jokaisessa tammikuussa on tässä perheessä sairastettu, ja useimmiten se olen myös ollut minä kipeenä. Olen yleensä hyvin harvoin kipeenä, mutta jostain syystä sairasteluni ajoittuvat tänne tammikuulle.

Niin myös tänä vuonna! Uskomatonta mutta totta.

Perjantaina ja lauantaina olin tyttöjen kanssa veljeni luona ja siellä olin ihan kunnossa.

Lauantaina tultiin kotiin ja ei tuntemuksia.

Ihmettelenkin, että miksi sunnuntaina kun heräsin oli molemmat silmät rähmineet ja kuumetta yli 38c.

Korkeahkoa kuumetta piti koko sunnuntain, käyden parhaimmillaan 38,6c tienoilla. Olin ihan täysin vuodepotilas, just vessassa kävin. Syömään en pystynyt, yritin, mutta tökkäsi niin pahasti että pelkäsin oksentavani. Yleiskunto siis todella nolla. Mutta ei nuhaa, ei yskää, ei mitään muuta kuin tulehtunut silmä (toinen parantui parilla vesipyyhkäisyllä).

Maanantaina menin lääkäriin. Sain silmiini tipat. Kuumetta vieläkin, vajaat 38c. Kolme päivää sairaslomaa ja käskyn tulla uudestaan, jos oireet pahenevat. Lääkäri kertoi keuhkoista kuuluvan limarohinaa, joten arveli kyseessä olevan jonkun tulevan flunssan, koska itse silmätulehdus ei nosta kuumetta.

Maanantaikin meni likipitäen sohvalla maaten. Ja niin myös eilinen, vaikka vähän jo jotain jaksoin tehdä. Ruoka maistunut paremmin. Eilen oli aamulla kuumeeton olo, mutta johan se taas illaksi nosti lähes 38c kuumeen :(

Nyt on myös nielu paksu ja kipeä ja nenän takaosasta tulee kurnuttaen räkää nieluun. Äsken maistui verenmaku suussa ja miehän olin heti tutkimassa keuhkokuumeita ja muita sairauksia. Pitää nyt katsoa miksi tämä kääntyy. Tänään on viimeinen sairaslomapäivä, sitten on kaksi normaalia vapaapäivää, joten lauantaihin asti olisi aikaa toipua.

Muu perhe voi hyvin, toistaiseksi. Kun ei tää miun pöpöily heihin tarttuis. Silmätippoja laitoin tänään molempiin silmiin, kun tuo toinenkin tuntui tänään hankaavalta.

Kahvikin maistuu nykyisin ylipahalta.

Virus jyllää

Kuusivuotias aloitti viime viikolla valittamaan korvaa kipeäksi. Korvanipukkaa. Ei kuumetta eikä muita oireita. Pari viikkoa sitten olin käyttänyt häntä ja veljeään lääkärillä --> korvakäytäväntulehdus ja siihen korvatipat, joilla kipuilu loppui.

Käytin torstaina tyttöä lääkärissä. Oikeassa korvassa tulehdus. Sai Amoxin comp.-antibiootin ja käskyn jatkaa tippahoitoa.

Torstaina koski. Perjantaina koski. Vasta lauantaina tuli se päivä vastaan kun tyttö ei enää sanonut korvaan koskevan. Huokaisimme, ehkä tämä tästä vaikka kauan se veikin. Normaalistihan korvakipu on lakannut lähes heti ekan ab-annoksen jälkeen.

Tytöt olivat sunnuntaina hoidossa. Mies haki 15 aikaan pois. Iltapäivällä mies laittoi viestiä että pienimmällä on kuumetta 38,1c. Eikun soittamaan mummolle että voiko tyttö tulla yökylään ja olla tämän maanantain mummolla hoidossa, miehellä yövuorot ja minulla aamuvuoro. Kävihän se. Illalla ennen kuin mummo haki oli tyttö jo kerennyt valittaa korvaa kipeäksi.

Isompi tyttö kävi unelle klo 21. Täysin terveenä.

Itse menin nukkumaan klo 23 ja ihmettelin kun tyttö oli vähän levoton ja hehkui kovasti. Laitoin mittarin kainaloon ja 8min kuluttua mittarilukema oli pöyristyttävät 39,3c! Nopeasti oli kuume noussut.

Aamulla 06 vielä oli saman verran lämpöä. Soitettiin mummolle että tulisi toinenkin potilas... ja ilmoitin hoitoon että kumpainenkaan tytöistä ei tänään/huomenna tule.

Töistä soitin vastaanotolle että pitäiskös tulla näyttämään kun ei nyt antibiootti näytä ainakaan parantavan. Jätin tänä aamuna jo annoksen antamatta.

Saatiin aika 12:50. Minä menin töistä paikalle kun anoppi toi lapset vastaanotolle. Onneksi tämä onnistuu kun samassa talossa ollaan.

Tytöt oli tosi väsyneitä. Anoppi kertoi että olivat nukkuneet koko aamupäivän, olleet hereillä noin puolisen tuntia jossain välissä ja lääkäriinkin oli pitänyt herätellä. Ja olihan ne ihan sairaan näköisiä. Kalpeita ku mitkä, silmät ja kasvot ilottomia ja päällepäin oikein näki miten oli paha olla.

Anoppi kertoi että pienemmällä oli hetki sitten ollut kuumetta 38,6c ja isommalla 37,7c.

Isompi rupesi lääkäriä odotellessa tutisemaan ja iho nousi kananlihalle, eli kuume nousi taas.

Lääkärin luona lääkäri kuunteli oireet ja katsoi molemmilta korvat ja kurkkuun kurkkasi kun molemmat tytöt valittelivat kurkkukipua.

Pian isompi tyttö meni ihan valkoiseksi, hävisi väri kasvoilta ja pian alkoi oksentamaan. Liekö lääkärin suun kurkkaaminen teki tämän vaiko kuumeen nopea nousu.

DG:nä tällä hetkellä joku virustauti, koska harvoin ab-kuurin aikana tulee toista bakteeritulehdusta. Siskolla epäillään samaa, vaikka korvat hieman punoittivatkin (isommalla olivat korvat nyt hyvät!), joten hänen kohdallaan (ja toki siskonkin) odotellaan että mitä tapahtuu parin päivän sisällä. Eli uutta kuuria tietenkään ja jo määrätyn ab-kuurin saa keskeyttää.

Tytöt ovat tämän päivää olleet melkoisen hissukseen. Isompi maannut sohvalla koko ajan, käynyt pari kertaa pissillä. Lääkkeellä alensin kuumetta kun oli 15 jälkeen taas 39,2c. Äsken annoin pienemmälle lääkettä kun heräsi kurkkukipuun taas. Jospa yö menisi hyvin.

Isommalla eskarin aloitus vähän siirtyy, huomennahan olisi ollut tämä H-hetki, mutta kuumeilun takia ei huomenna mene eskariin. Mutta talo on tuttu, tavat on jo tutut ja hoitajatkin ovat tuttuja, joten kyllähän se siitä sitten lähtee kun pääsee sinne.

Että näin. Mutta esikoinen on tällä hetkellä tervi *KOPKOP* ja aloittelee huomenna 5. kouluvuotensa!

Haavanhoitoa vol. II

Otin aamulla uuden kuvan pojan jalasta.

Onhan se jo paljonkin pienentynyt!!!

Haavahoitoa...

Poika kaatui polkupyörällä viime viikon keskiviikkona.

Jalkaan tuli isot naarmut pitkältä matkalta, säären alue meni naarmuille.

Me vanhemmat oltiin molemmat töissä ja poika oli jalkaansa itse hoitanut. Oli sanojensa mukaan haavaa suihkutellut (poikani tuntien epäilen totuutta) ja laittanut ison metrilaastarin naarmujen päälle niin että olivat osaksi haavojen päällä ne tarrat.

Illalla sitten käskin pojan suihkuun irrottamaan sitä laastaria ja huuhtelemaan haavan hyvin.

Itse sain sitten idean, LOISTAVAN IDEAN suorastaan!!!!

Olemme joku aika sitten koko perhe liitytty SPR:n jäseneksi ja saimme sieltä jokainen pienen ensiapulaukun jossa on pieniä haavanhoitovälineitä. Ajattelin että nytpä tuli niille käyttöä. Kaivoin laukusta haavan puhdistuspyyhkeitä ja muutaman sideharsotaitoksen ja sitten teippiä jolla laittaa taitokset kiinni kun ei sidettä ollut.

Hoitelin haavaa kuin hoitaja konsanaan, puhdistin haavan pyyhkeillä ja laittelin puhtaat taitokset vähän yöksi suojaamaan. Poika on niin kipuherkkä tapaus niin olin ajatellut että hänen on helpompi nukkua kun on vähän suojaa....

No, menin aamuvuoroon töihin ja eihän poika ollut sitten aamupäivästä haavalle tehnyt mitään. Tulin töistä ja katsoin että on erittänyt keltaista eritettä jo liki läpi ja käskin samantien suihkuun ottamaan ne taitokset pois!

Poika tuli suihkusta ja järkytys oli suuri kun näin pojan jalan. Siinä missä vielä edellisenä iltana oli ne naarmut, niin nyt siinä ei ollut enää naarmuja, vaan oli ISO NAHATON ALUE!!!!!!! Valehtelematta aikuisen kämmenen kokoinen alue ilman nahkaa!!! Kyllä kylmäsi ja kovasti!!!!!

Yrität hyvää tehdä ja tässä on tulos :(

No ei muuta kuin apteekkiin pojan kanssa ja ostamaan haavanhoitoon tarkoitettuja välineitä.

Rasvalappua ja muuta kivaa tarttui mukaan.

Jalka eritti koko torstain vielä kudosnestettä läpi taitosten, mutta perjantaina kun otti taitokset pois eritys oli loppu ja haava alkanut muuttamaan muotoaan. Kyllähän se siitä paranee, hiljalleen...

Mikä tämän aiheutti?

Minä vahvasti epäilen että SPR:n paketissa olleen haavapyyhkeen aineet tekivät tämän. Poika on joko allerginen tai muuten vain hyvin herkkä. En enää kyllä kenelläkään suostu käyttämään kyseisiä pyyhkeitä. Roskiin joutasvat mokomat.

Että näin.

Rippekin kävi kylässä

Kaikkihan alkoi jo viime viikosta kun aloin olemaan joten ei-terve.

Tunsin sen luissa ja ytimissä, väsytti ja pakotti ja Buranaa kului kahtena päivänä.

Sitten oli mieletön turvotus. Sepä olikin piristävää ihmiselle joka yrittää pudottaa painoaan ja liikkua nykyistä enemmän. Mietin jo että tämänkö siitä liikunnan lisäämisestä saa, mielettömän väsymyksen, turvotuksen ja pakotuksen???

Lauantaina oli miun tarkoitus viettää tyttöjeni kanssa mukava herkkuilta, katsoa joku piirretty ja napostella vähän namuja. Mutta ei ne maistunut. Kaikki oli ihan mälsää ja tylsää. Väsytti vaan.

Lauantaina istuin koneella ja etsin tietoa eri syistä siihen miksi maha turpoaa tuolla tavalla. Kävin kaikenmaailman syöpiä läpi, koska tottakait sitä ihan ensimmäisenä käydään ne pahimmat mahdolliset, eikös?

Sunnuntaina sitten alkoi selviämään... eli ripulitauti teki tuloaan. Ripuloin sunnuntaina ja maanantain. Turvotukset katosivat sen siliän tien kun suoli alkoi toimimaan :) Että jotain hyvääkin. Ja tämän myötä myös katosi paha olokin. JESH!!!! Eli oli ihan virkistävä homma tuo ripulointi!! Ei se ollut kovinkaan rajua ja eilen alkoi jo hyvissä ajoin loppumaan.

Nyt olo on ihan OK ja aion mennä töihin. Pääseehän sieltä pois jos ripulointi alkaa uudestaan.

Eilen kävin vähän ulkona lasten kanssa. Pieni tunnin happihyppely pihalla ei tehnyt yhtään pahaa kun koko viikonloppu meni sisällä ollessa, vaikka oli tarkoitus käydä lenkillä ja eilen olisi pitänyt mennä kuntosalille, mutta mutta....

Tässäkö se nyt oli?

Ykän vierailu oli lyhyt.

Toistaiseksi kukaan muu kuin 6v ei ole oksentanut/ripuloinut...

Viimeiset oksennukset tyttö teki

perjantaina klo 20. Eilen ei vielä ruoka maistunut, mutta äsken söi jo reippaasti aamupalaa.

Ehkä se oli joku matkalta tullut pikapöpö vaan?

Ykä vierailulla

Olen ihmeissäni!

Meidän perhe on hyvin harvoin sairastanut oksennustautia/ripulitautia.

Viimeksi oksennustautia tässä talossa on ollut kevättalvella 2005.

Tänään neiti 6v aloitti heti aamusta ripuloinnin ja oksentelun. Ei vielä mitenkään rajuna. Kuumetta ei ole.

Saas nähdä onko tämä tarttuvaa sorttia vai mitä tämä on. Muut lapset ovat vielä OK.

***

Tässä viime viikolla samainen neiti aloitti antibioottikuurin molempien korvien tulehdukseen. Kuuri loppui maanantaina, juuri sopivasti ennen reissuun lähtöä.

On nyt koetellut meidän pientä tyttöstä. Mutta jospa nämä tästä.

Sairastupa kuittaa jälleen

Olo on jo parempi. Eihän se hyvä ole, mutta parempi kuitenkin.

Sunnuntaina kun läksin töihin oli lämpöä jo 37,2c. Työpäivä oli raskas ja pitkä vaikka pääsinkin jo klo 13 kotiin.

Sen jälkeen kävin sohvalle pitkäkseni ja pääsin sieltä ylös vasta illalla kun oli aika mennä nukkumaan. Kuume nousi 38c. Olin todellakin poissa tästä pelistä sen illan. Ilmoitin töihin, että olen sairaslomalla maanantain. Pakotus oli ihan kamala, koski sekä päätä, poskia, korvakäytävää ja ikeniä.

Maanantaina en enää ollut kuumeinen, olo oli vähän parempi, mutta todella väsynyt olin. Kun sain tytöt hoitoon ja pojan kouluun, niin sen jälkeen makailin sohvalla ja siinähän se päivä meni melkein kokonaan. Oli niin veto poissa.

Tänään ja huomenna on vp. Tarkoitus ottaa niin rennosti kuin mahdollista mutta kuitenkin jotain pientä kotiaskaretta tehdä. Pakottaa vieläkin vähäsen poskissa, mutta tänään taas räkä irtoo paremmin ja olo sen takia parempi. Kyllä tämä tästä.

Laitan loppuun kuvan pojastamme, jolla oli sunnuntaina jääkiekon sekajoukkueturnaus. Poika pelasi Saipan väreissä, maalivahtina tietty :)

Mies otti kuvia uudella kamerallamme ja ihan hyviä otoksia :) On se kyllä ollut hyvä ostos!! En kadu!