Flunssaa ja muuttuneita suunnitelmia

Tammikuun Kirous iski minuun. Olisihan se nyt ollutkin vallan outoa, jos tää vuosi olisi tehnyt poikkeuksen.

Jo maanantaina alkoi olemaan sellanen outo olo, väsytti ihan tolkuttomasti ja valitinkin kotona että kun ei yhtään mikään huvittais. Tiistaina menin iltavuoroon töihin täysin samoissa tunnelmissa, ehkä aavistuksen enemmän oli kipeä olo, mutta ei kuitenkaan vielä kuumeinen.

Työvuoron laahustin ja olo paheni koko ajan, mutta ei vieläkään kuumeinen olo. Olin illaksi tilannut kotiin saunan ja saunoin sitten silläkin uhalla että olen kipeä. Yleensä olen tästä melko tarkka. 

Saunan jälkeen olo sitten alkoi huononemaan. Kun sitten aloin valmistautumaan yöpuulle, niin posket hehkuivat punaisenaan ja tutisutti. Sängyssä makasin fleece-aamutakki päällä peiton alla ja tärisin. En jaksanut mitata kuumetta.

Yöllä nukuin vähän huonosti, välillä oli kuuma ja välillä kylmä ja aina havahtuessani toivoin, että aamulla olisi kuumetta, ihan itketti ajatuskin, että tuossa kunnossa olisi pitänyt mennä tekemään aamu+yövuoro.

Klo 05 aikaan heräsin sitten aamukahvin keittoon ja tuikkasin mittarin kainaloon: 38c. Soitin yöhoitajalle tästä, hän jättää sanaa aamuvuorolaisille ja sitten aloin katsomaan digiboxilta tallennettuja Tunteita ja Tuoksuja. Niitä kolme jaksoin katsoa, sitten köllöttelin sohvalla että kello tulee 08 ja soitin pomolle sairaslomailmoituksen. Tämän jälkeen annoin itselleni luvan käydä nukkumaan ja sohvalla vetelinkin unta aina tuonna 14 asti.

Olo koko päivän oli karmea, ja kuumetta oli sen 38c. Päätä koski, mutta ei niin kovasti, että olisin lääkettä ottanut, annoin kuumeen parantaa. 

Vielä perjantaina oli heikohkoa oloa, ei kuumetta kuitenkaan, mutta sellaista väsymystä aika ajoin. Ja nuhaa tai lähinnä tukkoisuutta, tiedä pakkaako hiljalleen poskionteloihin, ei nyt ainakaan vielä merkkejä siitä ole antanut. 

Tämän flunssan takia sitten siirsin viikonlopun suunnitelmia haikein mielin. Olin suunnitellut että lähden tyttöjen kanssa ystävän luokse yökylään, mutta en tuntenut oloani siihen tarpeeksi hyväksi ja toisaalta en halua viedä pöpöä tuliaisena. Tuleehan näitä mahdollisuuksia vielä!!