Mitäs meille. Ei mitään uutta.
Ei ole ollut oikein mitään mainitsemisen arvoista. Samaa arjen pyörittelyä, samaa uhmaa ja taistelua, välissä hyviäkin hetkiä. Liikuntaa, elämäntapamuutosta ja työssäkäymistä. Siinähän sitä.
Se on sitten lokakuu.
Tässä kuussa juhlitaan kuopuksemme 3v-synttäreitä. Siitäkö muka jo kolme vuotta? Huijaako joku minua?? Vastahan tuo tytöntyllerö oli sellainen 51cm pituinen pätkä! Ja nyt se on jo muka noinkin iso!?!?
Vielä ei tiedetä milloin juhlitaan, mutta juhlat taatusti pidetään. Pitäähän se näin ihanalla prinsessalla juhlat olla!! Itseäni harmittaa että tulee tehtyä sitten kiireessä leipomiset ja siivoamiset, kun yleensä tykkään varata niihin aikaa, mutta ei oteta siitä paineita. Eiköhän niistä ihan hyvät juhlat tule!!!
Mietinnän alla on synttärilahja. Mitä tyttö tarviais, mitä haluais, mitä me haluamme antaa.... kun tuntuu että ihan turhaa rojua ei enää yhtään tänne ja sitten taas toisaalta tytön kannalta ajateltuna, just se roju varmaan ois mikä häntä miellyttäis. Mutta millainen roju...? Sellainen josta ei lähde miljoonia pikkuosia. Se on ehdoton juttu.
Olen pohtinut Muumiläppäriä. Sellaista ihmettä meillä ei vielä ole ollutkaan. Se olisi sopivan iso, ei häviäisi eikä varsinkaan olisi aina jalkapohjan alla. Eikä imuriinkaan katoaisi. Juups. Mietitään mietitään, onhan tässä vielä aikaa pari viikkoa.
Tänään oli ekaa kertaa pakkasta vielä kun nousin ylös. Tiettävästi toissa yönä meni ekan kerran nollan alapuolelle tässä meidän kohdalla, mutta nyt ekaa kertaa pakkasta oli vielä kun noustiin ylös. Itse asiassa vieläkin on -1,0c. Kello on 8.30.
Aika siis kaivella paksumpia vaatteita esille, rukkasta, lapasta, villasukkaa.... villapukua ehkä jo ohkasemman haalarin alle jne...
Ihanaa talvi tulee!!!
