15v sitten...

1.3.1997 

vaihdettiin kihlat miehen kanssa. 

Ja edelleen rakastamme toisiamme,

ehkä jopa enemmän kuin mitä silloin. 

Olen Onnellinen!

Hesan reissu viikonloppuna

Onni on omistaa ystävä, jonka kanssa olla samalla aaltopituudella.

Olin viikonloppuna jo tutuksi käyneellä Apassionata-reissulla, Helsingissä.

Matkakumppanina pitkäaikainen ystäväni, tämä oli jo kolmas kerta kun yhdessä tuonne 

menemme ja tuskin jää viimeiseksi. On meillä vaan aina niin mukavaa.

Molemmat olemme ansainneet pienen huilihetken pois arjesta. Ja koska olemme

hyvin pitkälle samanlaisia, niin meidän ei tarvitse esittää mitään, voimme olla ihan omia

itsenämme. Eikä meidän tarvitse lähteä kaupungin yöhön pitämään hauskaa, me osaamme

repiä hauskuuden hotellihuoneessakin, ihan leppoisasti televisiota katsellenkin!!

Uusi reissu on jo suunnitteilla, keväällä ihan taas shoppailemaan Helsinkiin. Vantaa voisi olla seuraava kohde. 

Eksyimme parisen kertaa kun suunnistimme paperikartan ja puhelimen navigaattorin kanssa, mutta pakkasesta huolimatta tämä asia jaksoi vain naurattaa. Emme onneksi niin pahasti eksyneet, että kertaakaan oikeasti olisi harkittu esim. taksin soittamista :)

Apassionata-show oli taas vertaansa vailla. On se lumoava show.

Nyt olen taas nauranut yhden viikonlopun aikana niin paljon, että ei usko kukaan. Sunnuntaina oli vatsalihaksetkin niin hellät!! Mukavaa nauraa joskus niin että meinaa ihan henki salpautua!!!!

Olen onnellinen!!

The Biisi

Ovien takaa-blogin kirjoittaja heitti haasteen ilmaan ja tottahan siihen tartuin,

rakastuminen ja rakastaminen ovat aihealueita, joista tykkään kovasti!!

Eli haasteena oli biisi, joka muistuttaa minua rakastumisen ensihetkistä. 

Tuohon aikaan kuuntelin paljon erilaista musiikkia, paljon kotimaisia hienoja

artisteja, nimet osalta jo unohtanut (!!!!), mutta kun kuulen radiosta heidän

kappaleitaan, niin palaan välittömästi vuoden 1995 loppupuolelle.

Syksyllä -95 kuuntelin paljon 101-bändiä. 

Tätä biisiä kuunnellessa tulee aina mieleen kuinka nykyisen mieheni kanssa

köllöteltiin vanhalla ja kuluneella vuodesohvalla sylikkäin, vastarakastuneina.

Niin ihania muistoja, joista usein vieläkin puhellaan ja vieläkin loikoilemme 

usein sylikkäin sohvalla kun illalla televisiota katsellaan.

Lähellä olo on tärkeää suhteessamme. Suukottelua, silittelyä, helliä katseita.

Jäähyväisten aika

Rakas Karvakorvamme Mira

on tänään päässyt sateenkaarisillalle

juoksentelemaan kamujensa kanssa.

Ikävä on kova.

Juhannus 2011

Oli hieno Juhannus!

Torstaina käytiin ostamassa laverisohva ja lipasto + parit petarit mökille.

Ja mielettömästi ruokaa. Miun pää ei oikein osannut kertoa, että kuinka paljon pitää varata ruokaa mökille, kun sinne tulee kolmeksi vuorokaudeksi viisi lasta ja kolme aikuista. Paljon. Sen verran tiesin.

Torstaina myös pakkailtiin vaatteet yms. kamat valmiiksi. Perjantaina mie ajelin aamusta töihin ja miehen tehtävänä oli "muuttaa" lapset, vieraat ja kaikki kamat + uudet huonekalut mökille ennen klo 13 jolloin meillä olisi lentävä vaihto venerannassa, toinen meistä mökille ja toinen töihin.

Vaihto sujui hyvin ja pian 13 jälkeen olin jo mökillä. Voi sitä onnea!!!!

Kasasin kälyn kanssa sohvan. Saatiin se kasaan helposti. Miten voikin huonekalujen kasaaminen miehen kanssa olla niin stressaavaa, nyt ei kälyn kanssa yhtään hermoiltu :)

Lauantaina kasattiin sitten puolet lipastosta ja sunnuntaina miehen kanssa loput ja jo ekan ruuvin kohdalla mies tuli neuvomaan ruuvin kiristämisessä. Mulkaisin häntä kauniisti ja tuumasin, että enköhän minä jo osaa.... on niinkuin tuo sohvakin tuossa jo kasassa ;)

Mitäs me tehtiin Jussina??

No, tietenkin syötiin. Ja syötiin. Ja syötiin. Juotiinkin vähän, juuri sopivasti. Saunottiin ja lapset pulkkasvat vedessä vähän väliä. Naurua riitti ja ääntä.

Välillä kalastettiin, poika sai hauen joka oli vielä ylipieni ja laskettiin pois. Minä kalastin laiturinpäästä auringonlaskun aikaan lahnan, sären ja ahvenen. Hyvin otti mato-onkeen, harmillista että sitten alkoi satamaan niin kovasti, että piti luovuttaa.

Yöt nukuttiin hyvin. Minä perheineni nukuin aitassa ja käly lapsineen mökissä. Ekana yönä minua jännitti kovasti, kun mökissä on se kaasujääkaappi päällä, että jos se vuotaa tms.. mutta ei tainnut vaaraa olla, koska kaasuhälytin oli ihan hissukseen ja testattiin sen toimivuus, joten kunnossa oli. Itse olen vaan jotenkin vielä hermona tuon kaasujutun kanssa.

Sunnuntaina sitten piti kotiutua. Tympeetä. Olisi tehnyt mieli jäädä sinne. Olemaan ja nauttimaan rauhasta!! Lasken jo päiviä, kun taas pääsen mökille..

Mökkiblogissani kuvia.

En ymmärrä

Anteeks mutta, en voi sulle avautua
en tarvii muuta, mut en voi antaa sanan tulla

mielen patoutumat alkaa pikku hiljaa painaa

pettymysten suma, varmaa sit minuu vaivaa

oon hiljanen, mutta mä tykkään olla hiljaa

yksinäni rimmaan, omaan runokirjaan 

sinne vauhtii vinhaa, mä kasaan utopiaa

mun laiffi varmaa, vaa huonoo komediaa

Mutta mitä siitä, mä en jaksa enää itkee

luotin hetken, mut jääny taas yksiksee

mite tää päätty, se ei sovi herkille

miten paljo merkitsee, yks vitu ihminen

Yksin kotonani, istahdan penkille

muistoille entisille, tipahdan pelkille

ajatuksille, et oon voinu luottaa

mä haluun pois, haluun täältä pois suojaan

Etkö ymmärrä?

En ymmärrä todellakaa, haluisin ymmärtää

Etkö ymmärrä?

Et mulle enää ovee avaa ja oon ymmällää

Etkö ymmärrä?

En ymmärrä, miten päästin käsist tän

Etkö ymmärrä?

En ymmärrä, miten päästin käsist tän

Mikä täs mättää, haluun aihetta tälle

riidalle jossa käyt aiheetta päälle

riidalle, joka jättää syvät jäljet

MIKS ME riidellään, haluun kysyy ääneen?

Ei oo syytä, mä en oikeesti ymmärrä

ei riidellä enää, sokeesti mä pyydän tän

kerro syy tähän, jos haluut jatkaa

yhteistä matkaa, väittämättä paskaa

haluun kertoo, että tää on tosi raskasta

koitan saada selkoo, haluutko ees jatkaakaa

meidän ystävyyttä, se on kohta mennyttä

haluun tähän selvyyttä, kaikkeni oon tehny täs

miks en onnistu, enkö yritä tarpeeksi

kaikki kaatuu ja tyrin tän... vaihteeksi

anna anteeksi, tää tuli syvält täältä

sydämestä, se nää sanat hyvät määräs

Ei tää näytä toimivan, vie liikaa voimia

voiko tässä mailmassa saavuttaa ees onnea

saavuttaa sitä onnee jota tarvitaan

kaadutaan ja kadutaan, jälkeepäi harmittaa

ihmissuhde pilal, sitä vähiten toivoisin

tahtoisin sut pitää lähimpän jos voisin

mut jos toisin sä aattelit

ni ei tää toimi sait musta jo tarpeeksi

hei kaveri, jatkanko mä yksinään

veit kaiken valon, istun tääl yksinään

pimeessä huoneessa, kirjottaen riimejäni

ei ketään kaveria, riimivihko vierelläni

mutta se auttaa, kun mä vaa kirjoitan

kun mä vaa kirjoitan, riimivihkon avaan ja huoleni ilmoitan

kerron sulle, kaikki mun huoleni

silti oot aina valmis pitämään mun puoleni

-MikeOne: En ymmärrä-

Apassionata 2011 - kuvapläjäys

 Tarinaa ihanasta viikonlopusta myöhemmin!

Minä ja Hän 20.11.2010

Eli lauantaina 20.11. oli miun ja miehen kahdenkeskisen illan aika :)

Aamusella 10 aikaan startattiin anopin pihalta liikenteeseen, käytiin tytöt heittämässä sinne yökylään. Poika oli lähtenyt jo 7 aikaan ukon kanssa Kuusankoskelle pelireissulle.

Menihän tuohon ajamiseen aika monta tuntia, taidettiin jotain kolmen aikaan olla perillä.

Sellaseen motelliin päästiin, tosi kaukana itse pääpaikalta. Ilmoitin kohteliaasti heti alkuun, että minähän EN KÄVELE 4,2km pikatien laitaa, että taksi voisi olla kiva :) Tilattiin taksi sitten jo etukäteen hakemaan meidät 20.30 motellilta.

Käytiin Jämsän keskustassa syömässä, Rossossa aivan ihana ateria. Todella tuhti ja maukas!!! Sitten kaupan kautta haettiin parit siiderit/oluet ja palattiin motellille.

Ilta meni valmistautuessa. Tasan 20:30 tuli taksi ja heitti meidät Himos Areenalle. Tuli maksamaan vajaan 15e.

Sisälle Areenalle ja etsimään paikkaa. Me saatiin tosi hyvä paikka ylätasolta, näkymä lavalle loistava. Siinä sitten istuttiin ja jutskailtiin ja illan aikana muutamat siiderit nautittiin.

Lopulta show alkoi!

Eput veti taas upean keikan, samoiten kuin kesälläkin Imatralla. Kummeli sähläs sopivasti siinä välissä sekä yhdessä Eppujen kanssa. Oli monta erilaista Kummeli-hahmoa lavalla :) Nautinnollinen ilta!

Harmittaa ihan vähän, että onnistuttiin pudottamaan digikamera ylätasanteelta alas ja kun mentiin katsomaan, niin ei sitä enää löytynyt mistään :( No, vanha kamera se oli jo eikä sen arvo enää montaa kymppiä ollut, mutta kuitenkin. Mutta saanhan nyt ostaa uuden pikkudiggarin :) Kun ei sitä isoa järkkäriä kyllä aina kehtaa kuljetella.

Show kesti n. klo 01 asti. Sen jälkeen hiivimme aikanaan ulos ja taksin kyydillä motellille.

Aamulla 9 aikaan ylös, suihkuun, tavaroiden pakkaaminen ja n. 10:15 aamupalalle ja sitten huoneen luovuttamisen jälkeen kohti kotia!

Käytiin vielä Lappeenrannan ABC:llä syömässä. Kotona oltiin n. 16:30. Haettiin tytöt ja tultiin kotiin saunomaan.

Hyvillä mielin. Nyt taas jaksaa :)

PS. Kännykkäkuvia voin laittaa myöhemmin, kunhan niitä ensin muokkailen.

Siitäkin on jo 5 vuotta

Kun sanottiin

TAHDON

Onnea meille!!

Kävimme viime viikonloppuna pienellä häälomareissulla.

Savonlinnassa Popedan-keikalla.

Oli oikein onnistunut, kahden vietetty viikonloppu.

Tuollaisia kun saisi lisää :)

Kuvapläjäystä myrskyjen tuhoista

Tässä hieman kuvallista kerrantaa siitä miltä meidän kylällä tällä hetkellä näyttää.

Poikki katkenneet ja revenneet puut, valo-ja sähkötolpat ovat hyvinkin tuttu näky.

Myös nämä pätkityt rungot ovat viime aikoina olleet hyvin näkyvillä kun on teitä raivattu auki.

Nämä parimetriset rangat ovat jokseenkin karu näky.

Miten voikin puu mennä noin vain poikki.

Nips Naps.

^^ Tässä on kuvaa kotimaisemista, isäni talon luonta. Ennen edessä ja oikealla oli vain umpimetsää, nyt sielä ei ole juurikaan edes puita :(

Puita on mennyt nurin.. paljon.

Tie päiväkodille on poikki.

Mihinkäs tästä talosta on katto hävinnyt??? Asta-myrsky (30.7.) poisti keskiosan katosta, Veera viimeisteli talon tämän puolen....

Katos!!! Täältähän se peltikatto löytyikin, talon toiselta puolelta!!!

Tämäkin oli ennen pelkkää metsää, nyt se on vain rankaa...

Tässä on tie hautausmaalle. Nyt jo raivattuna. Voitte vain kuvitella minkälainen tämä paikka/tie oli juuri Veeran jälkeen...

Voin kertoa että kun ohi ajoin, niin en olisi löytänyt tietä hautausmaalle ilman tiekylttiä :'( Ja uutisten mukaan hautausmaalle ei montaa puuta ole pystyyn jäänyt.

Näkymää kirkolle päin.

Vanhustentalojen luonta lähes kaikki kauniit petäjät on nurin :(

POPEDA 2.7.2010, IBBF

Eilen oli Imatralla Big band festivaalien avajaisilta.

Esiintyjinä mm. Maija Vilkkumaa ja Popeda.

Popeda oli asia joka sai meidänkin tanssijalan väpättämään jo monia kuukausia sitten, liput tilattu heti kun tulivat myyntiin :)

Mukaan lähti ystäväpariskunta ja matkan varrella tarttui mukaan vielä yksi frendi :) Mukavalla porukalla on ihana olla liikenteessä.

Marjakaljaa (=siideriä) tuli juotua ja kadulta ostettua makkaraperunoita ja vastapastettuja muikkujakin sain syödä! Namia!!

Teltassa oli tunnelma kohdallaan ja Popeda oli Bändi isolla beellä!!!!!!!!!

Pihavahtimme Mira

Koirastamme on hankala ottaa kuvaa. Se pelkää kameraa.

Jos yritän oikein ottaa hyvää kuvaa ja odotan kamera silmillä ja huutelen koiraa katsomaan, niin koira hämmentyy ja luikkii korvat luimussa pois. Pihallakin pakoilee minua jos näkee kameran kanssa. En tiedä mikä siinä on...? Pelkääkö se itse vehjettä vaiko käykö esim. salamavalo silmään...?

Tämän kuvan ikuistin eilen. Koira oli loikkimassa karkuun, mutta sain komennettua istumaan ja hetkeä ennenkuin painoin liipaisinta sanoin taikasanat: KISS KISSSSS ja koira nosti korvat pystyyn, valpastui ja alkoi katsomaan "MISSÄ KISSA???!?!?!!?" ;) Kyllä ne keinot aina lopulta keksitään.

Apassionata 2010

Kävin ihanan ystävän kanssa ihanalla reissulla. Oikea seikkailu :)

Kaksi naista, jotka ei paljon ole reissanneet lähti kahden kohti suurta Helsinkiä reput selässä ja navigaattori kädessä.

Matkat sinne meni hyvin ja muutenkin reissu meni niin nappiin kuin olla ja voi.

Aivan mahtavaa oli!!!

Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen.

Apassionata-show oli

M A H T A V A A JA H E N K E Ä S A L P A A V A N K A U N I S T A!!!

Kuvia ei taas anna liittää, joten laitan myöhemmin!

Mäenlaskun riemuja

Lumisia kuvia kotipihalta

Joulupuu on rakennettu

"Joulupuu on rakennettu,

Joulu on jo ovella.

Namusia ripustettu,

ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset,

valaisevat kauniisti.

Ympärillä lapsukaiset,

laulelevat sulosti."

Ihana joulubiisi

Return to Eden - Paluu Eedeniin

Siinä sarja jota rakastin 80-luvulla. Jäänyt hyvin mieleeni.

Olen vuosia vuosia odottanut että tämä sarja uusittaisiin televisiossa, uusittiinkin 90-luvulla, mutta Neloskanavalla joka ei vielä silloin näkynyt meidän paikkakunnalla :(

Niin oli harmillista silloin.

Mutta nyt sen saa dvd:nä. Ja nyt se on minulla. Tuossa vieressäni. Vielä muoveissaan.



Aprikoin että avaanko sen nyt ja istunko katsomaan.
Siinä ei todellakaan taida olla ihan koko sarja, mutta ne alkupuolen jaksot ainakin, kesto 4,5h. Siinähän tämä lauantaipäivä menisi hienosti :)

E L V I S

"kantaesitys

käsikirjoitus ja ohjaus Saku Heinonen

Elvis Presley oli jo oman aikansa ikoni, ensimmäinen valkoihoinen, joka teki mustaa musiikkia. Hänen kumouksellinen esiintymistapansa ja säädyttömäksi leimattu lantionpyörityksensä saivat nuoret hulluiksi innostuksesta, kun taas vanhemmat vastustivat häntä kiihkeästi. Näytelmän nimibiisi That’s all right, mama edustaa juuri tätä radikaaleinta lantionkeinutusmusiikkia, ja se oli valkoiselle nuorisolle ensimmäisiä merkkejä alkavasta nuorisokapinasta.

Suuren taiteilijan sisällä palava liekki sai hänet antautumaan täydellisesti omalle asialleen, mutta liekki palaa myös loppuun, ja lopulta polttaa pois kantajansakin. Näin kävi myös Elvikselle, joka kului loppuun ennen aikojaan.

Näytelmä avaa Elviksen elämää kronologisesti etenevien laulujen ja osittain myös unimaailman kautta. Elvis eli poikkeuksellisen elämän, johon kuuluvat niin vahva julkisuus ja sen mukanaan tuoma glamour, ja toisaalta taas vahva sisäinen kaipuu hengelliseen puhtauteen. Näytelmän keskeiseksi teemaksi kohoaa Elviksen äitisuhde, joka oli erikoislaatuinen. Työtä vieroksuvan isän jäädessä pojalle kaukaiseksi luo äiti kiinteän suhteen poikaansa. Toimeentulo-ongelmien keskellä Elvis nousee perheen ja äitinsä taloudelliseksi tueksi. Tämä seikka vaikuttaa Elviksen naissuhteisiin myöhemmin ja äidin kuolema vain 46-vuotiaana musertaa Elviksen täysin.

Näytelmä keskittyy nuoreen, elämänsä kunnossa olevaan Elvikseen ja hänen sisäisen maailmansa tulkintaan musiikin kautta. Elviksen roolissa nähdään Aki Honkatukia."

”Kato, sun on tajuttava pari juttua. Tässä maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka kertovat muille, mitä tehdä ja sitten niitä, joille kerrotaan. Sä olet Elvis niitä ensimmäisiä ja se on tavallaan sun vauriosi”

Lähde: Imatran teatteri

***

Tämä näytös käytiin katsomassa eilen työporukan pikkujoulujen kanssa. Oikein hyvä oli, tykkäsin paljon, laulut olivat loistavia ja esiintyjät myös!

Kummisedän muistolle

Kummisedän muistolle.

<3

Kun olin pieni, olit minulle tärkeä.

Tykkäsin sinusta paljon ja meillä oli paljon hyviä hetkiä yhdessä.

Sitten tiemme erosivat.

Emme enää kuulleet toisistamme, kuin ehkä kolmannen välikäden kautta.

Tätä monesti harmittelin, mutta en osannut asialle mitään tehdä.

Ujo tyttö kun olen.

Eilen kuulin uutisen, että olet nukkunut pois.

Syöpä.

Vaikka emme ole yli 20v nähneet toisiamme,

niin silti uutinen poismenostasi hätkäytti.

Lepää rauhassa.