Esikoulun kevätjuhlan jälkeen kuvattua

Kuopuksella oli viime viikolla esikoulun kevätjuhla.

Meidän viimeinen laatuaan.

Ei ole enää meillä päivähoitolaista, ei esikoululaista.

Nyt ovat kaikki isoja koululaisia.

Kuvat otettu juhlan jälkeen omalla pihalla.

Vapaiden kautta lomalle!

Nyt se on jo alkanut, LOMA, mutta virallisesti vasta maanantaina :) Tässä on kolme vapaata ensin. Mutta ajatuksissani olen jo siis niiiiiin lomalla!!!

Eilen mentiin mökille heti kun pääsin töistä! Olipas ihanan aurinkoinen ja kuuma iltapäivä! Mika kaateli pari puuta ja pilkkoi jo aiemmin kaadetun ison koivunrungon pätkiksi ja minä urakoin niitä runkoja ja oksia kottikärryn kanssa puupinoon. Ihanhan siinä hiki tuli ja haba kasvoi (buahahhaa).

Saunottiin ja jokainen meistä kävi kastautumassa järvessä! 

Tänään ohjelmassa ammattiliiton virkistäytymisilta työkamun luona, tiedossa saunaa, paljuilua ja grillailua, eniten kuitenkin odotan sitä mukavaa turinointia hyvien kavereiden kesken ja naurua :)

Olen ottanut ryhtiliikkeen ja vähentänyt facessa oloa, joka alkoi taas hallitsemaan elämääni ihan liikaa. Onkin ollut ihan älyttömän hyvä mieli kun en ole ollut niin riippuvainen tuosta paikasta. Mielessä pyörii ajatus, että lopettaisin tilini sieltä, mutta sitten kuitenkin... siellä on paljon ihmisiä, joihin haluan pitää yhteyttä.. Pitää miettiä. Kuinka yksinäiseksi jäisin, jos ei olisi facea...?

Loman odotusta, kouluun tutustumista ja suunnitelmia

On kyllä tää toukokuu alkanut ihanasti!!!

Mökille päästiin 3.5. siivoilemaan, saunomaan ja ensimmäinen yökin siellä vieteltiin koko perheenä! Kyllä vaan taas nukutti hyvin!!

Ollaan siellä nyt käyty ahkerasti, kun tällä viikolla laiteltiin miehen rakentama uusi laituri. Eilen saatiin laituri paikalleen, enää puuttuu penkit (2kpl) ja portaat päästä, niin sitten se on täydellinen!!!!

8 työvuoroa ennen lomaa! En malttaisi odottaa taas yhtään! Mutta päätin, että en turhia stressaile töissä enkä muutenkaan, vaan hymyssä suin loppuun asti. Odottaahan siellä ihanat päivät miehen kanssa.

Ollaan suunniteltu pitävämme kahdestaan mökillä "lemmenloman". Irtiottoa arjesta. Suunnitelmissa olla 2 yötä  mökillä, anoppi katsoo lapsia sen aikaa. Ihanaa. Tiedän, että tulemme nauttimaan ajasta, oli ulkona millainen keli vain. Viime vuonna pidettiin keväällä ja syksyllä tämmöiset vastaavat "lemmenlomat" ja molempina kertoina taisi sää olla jommosen surkea, mutta nautinnollista aikaa oli silti ;)

Tytöt ovat heittäneet talviturkit jo pois!! Me aikuiset ei vielä olla uskallettu, on se niin kamalan kylmää tuo vesi.

Eilen oli kuopuksen kouluun tutustuminen. Niin se aika rientää, että meidän pieninkin astelee pian koulutielle!! Tähän voisi ihmetellä, että vastahan tyttö syntyi ;) Nella jo kovasti odottaa, että mennään ostamaan koulureppua ja penaalia + kyniä ja kumeja. Ihanaa kun toinen on onnellinen!!

Mielessäni tässä olen pohtinut, kerkeäisikö tämän ekan lomapätkän aikana käyttämään lapsia Tykkimäellä Kouvolassa. Pitänee miehen kanssa puhua asiasta. Viime vuonna jäi kaikki välistä, joten tänä vuonna voisi ilahduttaa lapsia edes yhdellä huvipuistopäivällä :)

Oi Toukokuu!

Ihana toukokuu on saapunut!!

Tässä kuussa on parin viikon loma, pääsee kohta (ehkä jo huomenna!!) mökille siivoilemaan, saunomaan ja yöksi! On sitä odotettu!!!

Vappukin meni, ihan rauhallisesti kotosalla. Miehellä yövuorot sattui vapuksi, joten hän oli töissä :)

Meillä sunnuntaista asti ollut potilas taas talossa. Nella-neiti ollut kuumeessa ja eilen sitten tein kotidg:n : enterorokko. Enhän 100% varma voi olla, mutta jotenkin luulen niin.

16.5.2013 klo 14:40 lompsahdan lomalle, ihanaa!!! Ja mies aloittaa 22.5. Ihanaa, ensimmäinen yhteinen kesälomamme :)

Eilen paistoin elämäni toisen kerran munkkeja,

olivat todella hyviä,

vaikka itse sanonkin ;)

Pääsiäinen 2013

Tänä vuonna pääsiäinen meidän perheessä oli työn täyteinen.

Molemmat oltiin töissä kaikki päivät. 

On kyllä tuntunut tämä pääsiäinen kolme viikkoiselta!!!!

Ensi vuonna sitten minä ainakin vapailen :)

TaLviLoMa

Olen lomalla. Lomalla. Lomalla.

Voisin laulaa ja hyppiä. Nauraa ja riekkua!! 

Miehellä myös melkein vapaa viikko, miten ihanasti sattuikin!!!

Täytyy kyllä myöntää, että loman ajankohtaa katsoinkin ihan sillä silmällä, että miten miehellekin sattuu vapaat, mutta alkuviikon yövuorot jäävät pois sattumien vuoksi ja näin saadaan ollakin enemmän yhdessä kuin luulin.

Keskiviikkona suuntaamme muihin maisemiin. Vuokrasimme mökin Joensuun yläpuolelta ja siellä olemme ke-su, tarkoituksena käydä mm. Kolilla laskettelemassa/hiihtämässä. Oma meidän perheen lomareissu, lapsetkin siis toki lähtevät mukaan :)

Nämä kaksi ensimmäistä päivää voisi käyttää mm. vaatehuoneen siivoukseen ja muuhun pieneen raivailuun.

Viikonloppuna juhlittiin vihdoin tytön 9v-synttärit. Ihan pienimuotoisesti. Perjantaina oli kaverisyndet ja lauantaina kahvitettiin mummot ja muuta sukua.

Olikin huisketta muutenkin viikonloppuna, perjantaina molemmille tytöille tuli yövieraat ja lauantaina myös oli kaksi yövierasta :)

Poikakin ollut rinteessä jo kolme kertaa sen tapaturmansa jälkeen, perjantaina sai taas luvan mennä. Toivottavasti pysyy tolkku päässä ja sukset maassa. Mutta eihän sille minkään voi, jos jotain sattuu...

Pojan tapaturma rinteessä

30.1.2013 mies on lähtenyt jo yövuoroon (19-07) ja itse olen viemässä nuorinta tyttöä yöhoitoon hoitopaikkaan ja vanhempaa tyttöä mummolaan. Poika ollut 17 asti laskettelemassa. Hetki sitten kuulimme kun ambulanssi meni pillit soiden jonnekin talomme ohi.

Olen siis autossa viemässä tyttöjä, kun mies soittaa vanhemman tytön kännykkään ja ilmoittaa, että poika on kaatunut rinteessä, siellä on ambulanssit ja miun pitäisi mennä paikalle. Kiroan mielessäni ja seuraava tunne on hätä, mitä teen??? Minne meen? Mitä nyt?

Käännän auton ympäri tytöt kyydissä ja ajan laskettelurinteille. Siellä on ambulanssi ja lauma lapsia vieressä seuraamassa. Muutama poika tulee luokseni ja kertoo pojalla jalkojen liikkuvan ja olevan tajuissaan.

Tuovat poikaa ahkiolla rinteestä alas, niskatuessa on. Nostavat paarille ja pyytävät minua nousemaan ambulanssiin. Pää on ihan sekaisin. Tytöt istuvat autossa. Kait niistä joku huolehtii. Töissäkin pitäisi olla 2h päästä..

Pojan vaatteet leikataan leikkurilla auki, iho punoittaa paikka paikoin, todennäköisesti kylmästä. Pojan ilme on kärsivä. Vasemman käden ranne retkottaa ja sitä poika valittaa kipeäksi. Kysyn mihin vievät pojan --> keskussairaalaan. Kysyn pojalta kenet haluaa mukaan --> äidin. (vaihtoehdot äiti tai ukko). Lähden selvittämään miten pääsen 80km päähän keskussairaalaan ... ja mitenkä työt.

Vien tytöt hoitopaikkoihinsa ja hetken juttelen anopin kanssa. Mies ilmoittaa, että hän pääsi töistä lähtemään pojan seuraksi päivystykseen ja huokaan helpotuksesta. Ei tarvinnut käydä lyhyellä varotusajalla etsimään sijaista itselleni. Hyvä näin. Ja tiedän pojankin olevan varmasti ihan tyytyväinen.

Mies lähtee sairaalaan ja minä töihin. En voi sanoa, että työnteko sinä yönä olisi ollu 100% varmaa ja että ajatukseni olisivat olleet siinä mitä tein. Olin niin muissa maailmoissa koko ajan, hyvä että tiesin edes kenenkään nimiä tai että mitä pitäisi tehdä.

Mies viestittelee välillä. Niskat ok, ranne ok. Retkotti muuten vaan. Murtumat todennäköisesti lapaluussa ja ylimmässä kylkiluussa, vasemmalla puolen. Pojalla ollut myös ilmarinta ja jää teholle tarkkailuun yöksi. Sairaalassa ainakin pari päivää.

Mies ajaa yöllä kotiin. Kun tulen töistä, nukun noin 5h ja sitten herättyäni alamme lähtemään sairaalalle poikaa morjestamaan. Viedään puhelin mukana. Vahvojen kipulääkkeiden (Oxanest) johdosta poika on ollut pahoinvoiva ja ei ole kestänyt tolpillaan. Tästä syystä on kestokatetri ja tippa. Ruoka ei ole maistunut. Juomiset kyllä. Kuumettakin reilu 38. Ei lupausta kotiutuksesta, ei edes suunnitelmaa vielä.

Tulemme pois ja lupaamme tuoda karkkia heti kun poika rupeaa syömään ja voimaan paremmin.

Perjantaina ajelemme taas sairaalalle. Huoneessa istuu täysin erilainen poika kuin torstaina. Poika on juuri syömässä ja hymyilee kun näkee meidät. Katetri on poistettu ja tippa myös. Kuumekin hävinnyt. Kipulääkityksenä enää Burana ja Panadol. Pulloon puhalluksia keuhkojen takia. Parasta kuitenkin tieto siitä, että poika pääsee jo huomenna kotiin!!

Lauantaina mies hakee pojan kotiin. Nyt ollut viikon kotona ja kipulääkkeiden avulla on pärjännyt hyvin, kouluun palasi tiistaina. 8.3. asti liikunnasta vapautus. Tänään ollut vasemmalla puolella kyljessä kipua joka tuntuu hengittäessä --> seurataan tilannetta ettei pahene.

Pojalla rinteessä hyppy hieman epäonnistui ja lääkäreiden mukaan on ollut kova tärsky kun on lapa- ja rintalastan murtumat. Onneksi ei tämän pahemmin käynyt, aineksiahan olisi voinut olla vaikka niskamurtumaan, halvaukseen tai kuolemaan. Noihin verrattuna hyvin pienet vammat.

Apassionata 2013

Oli taas aika Apassionatan!
Tänä vuonna mukaan pääsi tyttömme Jenna,  sai joululahjaksi lipun.
Lähtö lauantaina oli suorastaan lentävä, kun nukuin pommiin siten, että heräsin 7:47 ylös, alkuperäinen suunnitelma oli, että jo 7 aikaanolisin Jennan kanssa kotonta lähtenyt. Mutta hienosti kerettiin Virojoelle juuri ajoissa ja sieltä Haminaan, josta hypättiin Helsingin linja-autoon. Voi miten olisi kätevää, jos uskaltaisi ajaa Helsingissä autolla. Ehkä joskus??
Kaikin puolin onnistunut reissu, ja pääasia että tyttö sai kokea Apassionatan ihanuuden.

Raivailua ja vuoden eka sairastapaus

Kuopukselle puhkesi tällä viikolla kuume. Ensin oli maanantai-tiistai pientä lämpöilyä (alle 38) ja keskiviikkona tuntui virtaa jo olevan ja lämpökin normaali. 

Kasvot kuitenkin näyttivät jotenkin oudoilta, silmät normaalia pienemmiltä, ajattelin ensin että on vain väsynyt. Kuitenkin pian huomasin, että kasvot punoittivat jännästi ja nenä sekä suupielet valkoiset, sellainen selkeä kolmio kasvoissa. Tästä välähti mieleen, että ei hitto, nytkö se täällä marras-joulukuussa riehunut tulirokko on tullut meille. 

Olin jo arvellut, että neiti siltä säästyi, kun ei sitä joulukuussa saanut! Riehui sen  verran rajusti kuitenkin esikoulussa jota tyttö käy.

Soitin vastaanotolle ja sieltä labraan: nieluviljelyyn ja verikokeet. Nieluviljelyn tulos positiivinen, joten se tiesi käyntiä lääkärin luona ja penisilliinikuuria.

10pv:n kuuri pamahti tulirokkoon. 3x päivässä. Otin ensin lääkkeen mikstuurana, kun arvelin, että niin on helpompi. Ensimmäisen annoksen neiti otti nätisti. Kun käytiin toista antamaan tuli ihan pakokauhuinen reaktio tytöltä, huusi ja kirkui ja piti kättään tiukasti suun edessä. Ei kuullut mitään mitä puhuttiin, ei auttanut kiristys, uhkailu eikä lahjonta. Ei se, että puhuttiin tosiasioista, sairaalaan joutumisesta pakkotippaan, ei mikään.

2x 45min tapeltiin (ilta- ja aamulääke) ja sitten soitin vastaanotolle ja pyysin saada vastaavan lääkkeen tablettimuodossa. Ehkäpä se menisi paremmin??

Nyt on otettu 2x tabletti ja hienosti on mennyt. Hieman aristellen, mutta ilman tappeluja ja nyt on positiivinen kokemus sekä ottajalla että antajalla.

Tämä vuosi on muutenkin alkanut raivausprojekteilla.

Ikuisuus-ongelma alakerrassamme on ollut vaatehuone, jonne on vain kaikkea törkyä ja tarpeellista

heitelty sekaisin...

Käytiin ongelman kimppuun ja surutta heitettiin kaikki tarpeeton pois.

Ei enää mietitty, että ehkä tarviamme... joskus? Myymme joskus?

Kaikki pois, mitä emme just nyt tarvitse.

Ja löytyihän sieltä lattiakin!!

Nyt on myös muutettu järjestystä taas. Tuonne huoneeseen on tullut minun ja miehen vaatehuoneet. 

Lakanat ja verhot on viety erilliseen vaatekomeroon.

Jenna sai oman huoneen, Aleksi sai oman huoneen ja Nellan huone on takkahuoneessa meidän aikuisten makuuhuoneen vieressä. Jokainen muutti yhtenä päivänä uusiin huoneisiin.

Toistaiseksi järjestys on ollut toimiva ja jokainen tyytyväinen.

Meillä on nyt talon suurin makuuhuone, jossa sängyn lisäksi on sohva, kirjahylly, televisio ja digiboxi. 

Oma pieni olohuone.

Joulua 2012

On ollut kyllä yksi elämäni parhaimmista jouluistani.

Parhaaksi tämän tehnyt ihan jo pelkästään se, että olemme saaneet olla kokonaisen viikon vapailla yht'aikaa lasten kanssa, kumpikaan meistä vanhemmista ei ollut töissä Jouluviikolla.

Voiko parempaa joululahjaa saadakaan???

Jouluaatto meni juuri kaavan mukaan, ja erittäin ylpeä olen itselleni siitä, että hermoni pitivät koko päivän. Lapsetkin olivat maltillisempia, ei ollut sitä sellaista joka jouluista jännityskihinää. Vai johtuiko kaikki siitä, että itse en ollut niin hermona??

Kerettiin käydä aattona äitini luona ja miehen mummon luona. Käytiin hautausmaalle viemässä kynttilöitä, kyllä osasi hautausmaalla olla kylmä!! Minulla ei edes hattua päässä ja kyllä tuntui siltä, että korvalehdet jäätyy päähän kiinni!!

Jouluruoka oli ihana. Kinkku juuri täydellinen. Savulohi mainio. Laatikot onnistuneet. Kaikille maistui siten, että saivat vatsat täyteen.

Appivanhemmat tulivat noin tuntia ennen pukkia. 

Pukki toi sopivasti lahjoja. Itse sain Kalevala-korun: Talon Sydän-sarjaan kuuluvat korvakorut sekä kaulariipuksen. Miehelle ostin hiihtoasun, kun sitä pyysi.

Lapsille tuli mm. Lego-Friendsejä 4 pakettia, isommat lapset saivat uudet kännykät, keskimmäinen pääsee kanssani helmikuussa Apassionataan, tytöt saivat ratsastushousut. Kaikenlaista kivaa ja tarpeellista tuli. Yksi ehdoton suosikki oli cd-soitin ja Tuuli-cd. Ja IceAge 4. 

Joulupäivänä mentiin appivanhemmille syömään, perinteisesti. 

Tapaninpäivä oli ihana päivä, koska ajelimme Savonlinnaan minun mummoni luokse käymään. On aina yhtä ihastuttavaa käydä siellä. 86-vuotias mummoni on sellanen Teräsmummo :) Voin vaikka vannoa, että mummo ei vanhene päivääkään, se on edelleen se sama mummo joka oli silloin kun olin lapsi!!!

Torstaina saatiin veljeni perheineen meille kyläilemään kahdeksi yöksi. Menikin pari vuorokautta lautapelejä pelaillen ja juhlistaen sitä sun tätä. Mutta hauskaa meillä oli ja kivaa irtiottoa arjesta. 

Sunnuntaina käytiin shoppailemassa ALE-myynnistä. Minä ostin uudet juoksukengät itselleni, IceBugit nastoilla. En ole vielä päässyt testaamaan.

Uuden vuoden aattona miehellä alkoi yövuorot (19-07) ja minä koitin lapsien kanssa juhlia. Käytiin ystäväni luona katsomassa parit raketit, niistä sain oikean korvan kipeäksi. Mutta se onneksi korjaantui Buranalla.

Vuosi vaihtui hyvinkin rauhallisesti. Koirakin otti rauhallisesti, ei ollut moksiskaan ammuskelusta. Hyvä niin :)

Vuodelle 2013 on paljon odotuksia. 

Mutta yksi on se, että yritän nauttia elämän pienistä iloista. Ja yritän unohtaa sen ikävän asian, joka on jäänyt vainoamaan vuodesta 2012. Ilman sitä koko vuosi olisi ollut täydellinen. 

Joulukuu

Ihana, vuoden paras kuukausi on alkanut!

Vajaa 3 viikkoa loman alkuun. Sekin on piristävää. Jaksaa jaksaa. 

Olen harjoitellut riisipiirakoiden tekoa. Yksi harjoitus jo takana ja tänään tai huomenna on harjoitus nro II. 

Kyllä mie ne vielä opin tekemään, kun löydän oikean taikinamuodon ja tekniikan. 

Joulukuun 1. päivänä näyttäyi pihalla myös punatulkut!

Ne ovatkin harvinainen näky meidän pihalla.

Lasten kanssa askartelin enkeleitä.

Kyseisiä enkeleitä tein aikoinaan äidin kanssa.

Mukava lapsuusmuisto.

Meidän valopääkin täytti eilen 9kk.

Nauttii kovasti lumesta tämä nuoriherra :) 

Turinointia

Eilen pidettiin vihdoin ja viimein kuopuksen 6v-kaverisynttärit pois alta.

Itse juhlapäivähän oli jo kuukausi sitten, mutta työkiireiden takia ei vaan ole ollut aikaa ja voimaa aiemmin.

Nella halusi pyytää kaikki esikoulun tytöt ja kaksi poikaa. Kahta lukuunottamatta kaikki tulivat, joten hulinaa riitti pariksi tunniksi. 

Olin todella väsynyt tuon jälkeen, pää oli ihan tyhjä ja olisin voinut klo 17 heittäytyä yöunelle :) Ovatpa moiset juhlinnat rankkoja!!!

Mutta sankarilla oli kivaa ja sai paljon mieleisiä lahjoja. Se on pääasia. Ehkä mie vielä näitä pari kertaa vuodessa muutaman vuoden ajan jaksan ;)

Synttäreiden jälkeen lähdin lenkille miehen ja koiran kanssa. Olisi ollut kahvakuula, mutta sinne ei virta enää riittänyt, joten mietin, että raitis ilma tekisi parempaa. Ja tekihän se. Nilkka, jonka muljautin viime viikon keskiviikkona ei antanutkaan vielä juosta kunnolla, joten meni lenkki kävelyksi. 

Olen kyllä iloinen, että nuo synttärit on nyt ohi. Nyt voin täysillä keskittyä Joulun tulemiseen, ja ei tarvitse murehtia, että kun "ne juhlatkin on vielä pitämättä...."

Maanantaina kävin Inbody-testissä ja sieltä tuli niin tyrmäävää tekstiä, että nyt alkoi muutenkin uusi elämä, oikeasti tuota ruokaremonttia tehtävä. Aion Joulun tulosta huolimatta nyt hieman katsella mitä ja miten paljon suuhuni laitan ja toivon, että Joulunakaan ei mopo karkaa käsistä. Herkkujen suhteen siis. Mutta nyt mennään päivä kerrallaan.

Kuopus altistunut esikoulussa tulirokolle, nyt jännätään tuleeko streptokokkia meille vai ei.

Töissä tällä viikolla jaellaan influenssapiikkejä. En vielä tiedä otanko. Ehkä en. Tai sitten otan. En. Otan. ÄH! Vaikeaa. Toisaalta haluan, mutta toisaalta en sitten kuitenkaan halua!!

Marraskuun alun ajatelmia

Mistähän sitä kirjoittaisi...

Ei nyt oikein ole ollut sellaista ajatusta, minkä tahtoisi ehdottomasti jakaa tänne blogiin. Elämä on mennyt omaa rataansa, kaikki on kohdallaan. Ei suuria mullistuksia sinne eikä tänne :)

Ainiin!!

Kävin 26.-28.10. ystävän kanssa Kotkassa viettämässä viikonloppua. Olikin oikein ihana viikonloppu, naurua riitti taas mahdottomasti ja vatsalihakset hellinä kotiin tulin, onnellisena ja väsyneenä. Perjantaina käytiin syömässä  hyvin ja loppuillasta mentiin Popedan keikkalle. Lauantaina otettiin kuppia vähän enemmän ja päädyttiin erääseen baariin ja siellä oltiin 02 asti. Todella mahtava reissu!!

Nyt sitten seuraavat irroittelut ovat 16.11. kun on ammattiosaston syyskokous ja pikkujoulut. Pitäähän sitä kyseisen mahtiporukan kanssa lähteä iltaa istumaan :) Sitten vielä marraskuun lopulla on MLL:n syyskokous ja pikkujoulut tiedossa. Siinä taitavat olla miun pikkuiset joulut :) Mutta onhan sitä noissakin.

Joulu on jo kovasti mielessä.

Haluan tehdä perheelleni maailman ihanimman Joulun! 

Tiedän, että siitä tulee itselleni ikimuistoinen jo sillä, että saan lomailla koko Joulun ja uuden vuoden vaihteen. Ihan kiireetöntä aikaa perheen kanssa. 

Haluan panostaa juomisiin ja syömisiin, kaikenlaiseen tarjoiluun. Ajatuksena ajella Savonlinnassa käymään mummoni luona. Viettää aikaa perheen kanssa. Lasten kanssa. Pelailla pelejä, toivottavasti Joulupukki tuo paljon uusia lautapelejä joita pelata. Pitänee varmaan itse hommata yhdet per pää, varmistaa että on mitä pelata ;)

Joululahjoja en vielä ole ostanut. Kohta voisi periaatteessa ostaa vaikka jo kummilasten lahjat pois. Ja kortit voisi kirjoittaa kohta, tekisi mieli kyllä tilata valokuvasta joulukortti, mutta ehkä mie kirjoittelen käsin kortit, sithän nekin olisi tehty :) Yleensä korttien lähettäminen jää ihan viime tippaan :)

Ifiltä pitäisi tilailla parit valokuvakirjat ja perhekalenteri.

Mutta nyt taidan lähteä töihin, kaksi vuoroa vielä ja viikonloppu vapaa ja ei niin mitään suunnitelmia tiedossa. Aion levätä, lenkkeillä ja vaan olla. Ehkä hieman järjestellä kotia. Jospa laittelis uusia verhoja ja ulos vetelis jo valoja, saisi jotain loistoa tuonne synkkyyteen. Lumi tulee ja lumi menee.

Ensilumi 2012

Olipa jännittävää kurkata ikkunasta ulos ja huomata,

että ulkona todellakin on tullut lunta!!!!!

Ihanan aikaisessa on tänä vuonna ensilumi.

Toivon, että lumi on nyt jäädäkseen.

Ihanan puhdasta kaikkialla!

Pian 6v

Viikonloppuna juhlittiin kuopuksen 6v-päivää. 

Virallinen päivähän on nyt tulevana sunnuntaina 21.10. 

Hyvät juhlat olivat. 

Mukavia lahjoja tuli ja tutustuttiin uuteen ihmiseen, tai kahteenkin. Tytön kummisedän tuoreeseen kihlattuun ja hänen tyttäreensä. 

Syksyssä parasta

Ehkä yksi parhain asia syksyssä on kynttilät.

Niitä on ihana poltella sisällä, ne luo kaunista tunnelmaa kotiin, ihana istua kotisohvan nurkassa läppäri sylissä kynttilänvalossa.

Ja tätä ihanuutta jatkuu loppuvuoden ja ensi vuoden puolellekin!

Pyörähdin Pietarissa

Viime viikonloppuna oli kauan odotettu ammattiosaston retki Pietariin. Meillä on ihana ammattiosasto ja ihania retkiä ollaan tehty, viime vuonna oltiin Flamingossa ja Ikeassa ja siellä sitten keksittiin, että eikös naiset lähdetä Pietariin ja nyt se sitten toteutui. Ensi vuoden retkeksi jo suunniteltiin ruskaretkeä Lappiin, mutta katsoo nyt, että toteutuuko :)

Onhan se Pietari melkosen mahtava paikka!! Valtavia rakennuksia ja palatseja kaupunki täynnä. Uskomatonta ajatella, että siellä on liki 5 miljoonaa asukasta, yhdessä kaupungissa!!!

Syöminen ei ollut ongelmana itselleni siellä, vaikka sitä alunperin kauheesti pelkäsin. Todella hyvää ruokaa siellä valmistavat, mausteiden käyttö oikein oivallista!! Olut oli halpaa, halvimmillaan 0,5 litran tuoppi maksoi 1,75€. Oishan tuota tuohon hintaan varmaan lipittänyt enemmänkin ;)

Lauantaina meillä oli 6h opastettu kiertoajelu, ensin 4h linja-autossa kierrellen pitkin Pietaria ja sitten 2h tutustuttiin Talvipalatsiin eli Eremitaasiin. Mahtavan upea paikka!!

Suosittelen kyllä Pietarissa käymistä muillekin. Kotimatkalla piipahdettiin Viipurissa shoppailemassa.

Tullitarkastukset olivat toki jännittäviä, mutta niistäkin selvittiin hienosti läpi. Jotenkin niin syyllinen olo aina kun siinä tullitarkastuksessa seisoo luukulla, vaikka mitään syytä syyllisyyteen ei ole :) Mistäköhän sekin johtuu??

Nyt pienehkö kuvapläjäys tähän perään!