Mummolla vientiä :)

Kuulin äidiltäni tänään ihanan, hauskan ja hassun jutun.

Mummoni, jonka synttärit ovat maanantaina oli ollut lenkillä.

Siellä sitten joku mies (??) oli tullut mummoa jututtamaan, liekö kävelleetkin yhdessä vähän matkaa.

Tämä mies oli sitten yllättäen pyytänyt mummoa kanssaan Tallinnaan :)

Tähän siis on pyrkimys, että vielä 82-vuotiaana olisi vientiä ;)

PS. Mummo ei ollut lähtenyt ;)

Lokakuun loppu

Se ois viimeinen työvuoro alkamassa tällä sopimuksella. Vien töihin mukaani vähän kahviherkkuja. Ja kahvipaketin. Ja rahaa, jolla saan maksettua kahvivelkani pois :)

Tänään pitää myös muistaa käydä kaupassa ruokaa ostamassa, kun huomenna on pyhäpäivä. Onhan ne taas sunnuntaisin kaikki kaupat auki, mutta parempi käydä tänään.

Huomenna lähden sitten aamusta aikaisin sinne Lahteen. Kolme lasta mukanani, oikea stressiloma. Voikun oisin voinut päästä yksinäni!!!! Ois olt paljon ihanampaa!! No, ehkäpä ensi kerralla sitten! Junalla nyt päätin lähteä, mies tulee sitten iltapäivästä meidät hakemaan. Kun muuten menisi noin 22 asti kotiintulo.

Muumipeikolla onkin tänään jännä päivä edessä. Lähtee koulun jälkeen linja-autolla jääkiekkoharjoituksiin, noin 80km päässä on jäähalli, jossa on jäävytettynä jää. Pääsevät sinne harjoituksiin. Mies lähtee tietenkin mukaan. Mielestäni ois kyllä saanut jäädä kotiin *viheltelyä*.. No, aina ei voi voittaa.

Mummolla on maanantaina syntymäpäivät. Täyttää 82v. Voi miten PikkuMyy oli pieni kun käytiin pari vuotta sitten mummon kasikymppisillä. Pari viikkoinen pallero. Ja kaikki olivat ihastuksissaan <3 Pitää muistaa tänään laittaa kortti postiin!!

Joku aika sitten yövuorossa tein sellaisen jättimäisen jouluverhotilauksen. Siis hinnaltaan jättimäinen. Kerroinkin siitä varmaan. No ne ovat nyt tulleet. Pitää muistaa ottaa valokuvaa tässä joku päivä, en toki niitä ihan vielä ikkunaan laita. Joulukuussa sitten, lähempänä Joulua. Etten vallan kyllästy. Hintaahan tuli tietenkin sen takia paljon, kun jouduin ostamaan koko paneeliverhosysteemin kahteen ikkunaan. Eihän ne itse verhot olleet kuin vajaat 7e/kpl.

Miehellä on ensi viikolla kolmekymppiset. Ei me mitenkään juhlita. Kait. Ei ainakaan miulle asti oo tieto tullut. Lahjaksi ostin jo joku aika sitten Popedan uusimman levyn. Kun tykkää Popedasta kuin hullu puurosta. Pitäisi koittaa joskus saada mies Popedan keikalle, katselin jo keikkakalenteria ja ei oikein osunut hyviä päiviä. Pitää jatkaa etsintää.

Nyt pitää jo rientää hiuksia laittamaan. Ovat kosteana tötterönä pyyhkeen sisällä :)

Treffit treffit

Ai kamalan kamala.

Minulla ois mammatreffit yhden ihanan mammaryhmän kanssa ensi lauantaina. En ole näistä ketään nähnyt aiemmin. Se mikä meitä yhdistää on se, että meillä on kaikilla kolme lasta. Joillakin kyllä jo neljä ;)

Olen nyt punninnut, että ajanko autolla tyttöjen kanssa. Vai menenkö junalla. Juna ois mutkattomampi, mutta sitten pitäisi pyhäpäivänä odotella jossain 2h ennenkuin tapaaminen alkaa. Autolla voisi ajoittaa saapumisen just eikä melkein kohdalleen.

Auton kanssa meneminen taas hieman hirvittää, kun en ole niin varma kuski vieraissa paikoissa. Helppohan sinne on tästä ajaa, tie on suoraa ja olen monta kertaa viimosen vuoden aikana siitä kulkenut, mutta... eri asia on istua kyydissä kuin ajaa itse. Ja poistulossa hirvittää se pimeys, märkyys ja.. ja ... hirvet. Ja muut vaarat.

Onhan tässä vielä pari päivää aikaa pohtia, että kummin menen. Kallistun kyllä vahvasti sinne junaan. Tai sitten en.

HÖH!

Vähiin käy ennenku loppuu

Työvuorot nimittäin. Tämä päivä mukaanlukien niitä on enää kolme. Sitten loppuu puolen vuoden määräaikainen. Saan hetken huilata. Maanantaina pitää siis suunnata työvoimatoimistoon ilmottautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Tiiä sitten kuinka kauan tuokin kestää. Mutta jos edes viikon saisi olla vaan kotona ilman huolen häivää :)

Kävin äsken apteekista ostamassa Muumipeikon ja Niiskuneidin rokotukset. Tänään on sitten heillä piikkipäivä.

Niiskuneidin silmästä pitää myös kysästä. Siihen räpsähti eilen puunoksa. Eilisen illan toinen silmä vuoti vettä, mutta oli muuten ok:n oloinen, ei punoittava tai mitään muutakaan erityistä. Valonarka tietenkin ja puoli päätä kipeänä. Nenässä, poskipäässä ja sen silmän ulkokulmassa punaiset jäljet, iskenyt vissiin ihan voimalla se oksa. Tiiä sitten miten tyttö keikkunut taas omenapuussa. Tänään kuitenkin silmä ollut vuotamaton ja muutenkin ok, aavistuksen toista pienempi, eli turvotusta hieman on. Ajattelin siis kysästä onko tarvetta viedä lääkäriin.

Meidän vaatekomero on nyt paikallaan.
Siinähän kävi niin, että kun sillon torstai-iltana se haettiin ja perjantaina sitä kasattiin, niin perjantai-iltana myöhään huomattiin, että se peiliovi oli jo valmiiksi hajonnut. Pitkät halkeemat ylhäältä alaspäin :/ Kyllä meinasi itku tulla!!
Eikun lauantaiaamuna soittamaan Sotkaan... no juhlat meni sitten ilman sitä ovea. Maanantaina sitten saatiin ehjä ovi paikalleen. Se ei ihan napakasti kyllä istu paikalleen, jotenkin se ovi kierohko, mutta mies arveli että kyllä se siitä oikenee. Katsotaan..

Pakko tunnustaa. Ekat joululahjatkin on jo ostettu. Tai tilattu. Tytöille samanlaiset Snoopy-pyjamat Anttilasta. Niiskuneiti niin tykkää, kun hällä on PikkuMyyn kanssa samanlaisia vaatteita. Ja eipä ainakaan toinen pääse sanomaan, että siskolla olisi kauniimpi, kun on samanlaiset ;)

Oi, kumpa oisit saanut olla mukana

Nyt on juhlat juhlittu. Ja oikein onnistuneet juhlat olivat.

Lähinnä PikkuMyy sai vaatelahjoja, mutta tuli sieltä yksi nuppipalapelikin sekä värityskirja. Rahaa tuli 120e, pitänee laittaa säästöön, osalla ostaa jotain mitä tarvitaan.

PikkuMyy ekan vieraan kohdalla ei oikein uskaltanut lahjaa ottaa vastaan, viimeisten kohdalla jo meinasi ottaa, ennenkuin vieraat kerkesivät käydä ojentamaan lahjaa :D Alkoi siis päästä jyvälle asiasta!

Kakkuna oli perhoskakku. Ihan sellainen kermahässäkkä, en jaksanut käydä taiteilemaan mitään sen kummempia erikoisuuksia. Sitten oli niitä iänikuisiä karjalanpiirakoita (munavoita en tehnyt, muita täytteitä vaan laitoin pöytään), Mariannemuffinsseja, pakastealtaasta korvapuusteja ja sitten suolaista kinkkupiirakkaa. Ja erilaisia keksejä tietty lajitelma.



Olin myös ostanut kahvipöytään ruusuja. Kun hyvin harva vieras tuo kukkia enää, niin pitää itse ostaa kahvipöydän kukat ;) Yleensä ne olen unohtanut ja sitten toivonut, että vieraat toisivat kukkia tullessaan, mutta tänä vuonna muistin nekin ihan itse. Ja ihan hyvä niin. Anoppi oli ainut, joka toi kukkia, Tulilatvan.



Nyt voinkin suunnata ajatukset Jouluun.

Jesh!

PS. Vaaleissakin kävi hyvin. Ehdokkaani pääsi jatkoon. Onnea hälle siitä!!!

Stressiä, stressiä....

Voi apua!

Normaalisti minulla on tässä vaiheessa synttärivalmisteluja (neljä päivää ennen) hyvin selkeä mielikuva jo siitä, että mitä tarjoan ja miten koristelen kakun. Nyt en ole joutanut ajatustakaan suomaan koko asialle!!!

Kun kysyn muiden mielipidettä, niin vastaus on kakku.
No totta hemmetissä me nyt kakku tehdään, mutta ... mitä muuta?!?!?! :O

Kyllästyttää aina niitä piirakoita paistaa + munavoita. Mutta muu perhe ei innostunut siitä, että yrittäisin tehdä voileipäkakun. Sanoinkin jo miehelle, että taidan heittää pöytään kuivat ruisleivän kannikat, syökööt he niitä ;)

Ei vaan... onhan tässä aikaa. Ja kun en mitään ihme kakkuviritelmää taida jaksaa tehdä, niin tulee ihan tavallinen kermakakku. Olin ajatellut, että PikkuMyylle pitää tehdä kakku, jossa on Myy, mutta katsotaan nyt, jaksaako tuota käydä sotkemaan marsipaanin kanssa. Jos löytäis valmiina Myyn jostain, niin voisi sen laittaa kakun päälle. Eli huomenna Tokmannille :) Tai tänään.. riippuen soittavatko Sotkasta...

Siivouskin pitää tänään jo aloitella. Teen tässä nyt sitten samalla hieman paremman siivouksen, kun on 1½ vuorokautta aikaa siivoilla. Tänään jos ottaisin WC:n ja alakerran, huomenna pesen ikkunat ja muut huoneet. Sitten lauantaina leivon ja ylläpidän puhtautta ja sunnuntaina sitten vielä aamusta loppuleipomiset sekä loppusiivous ennen juhlien alkua. Mies saa siistiä pihamaan... ;)

Eli imuri laulaa seuraavina päivinä, se on varma se.

PikkuMyyn 2v-neuvola

Tultiin juuri hetki sitten kotiin neuvolasta. PikkuMyyllä oli vuositarkastus.
Painoa oli puolessa vuodessa tullut 1,3kg ja pituuttakin venähtänyt 5,5cm. Uudet mitat neitokaisella siis 12,3kg ja 82,5cm.

Muutenkin kaikki tytöllä niinkuin pitääkin. Kuten arvelinkin.

PikkuMyy sai myös influenssarokotuksen. Ja minä. Mies sai jäykkäkouristuspiikin. Eli oikein kunnon piikityskäynti tällä kertaa.

Ensin pistettiin miulle. PikkuMyy katsoi vieressä ja ihmetteli laastaria. Sitten oli miehen vuoro. PikkuMyy katsoi tätäkin tarkasti. Ehkäpä siksi, kun oma vuoro tuli, niin tyttö katsoi ihmeissään piikkiä ja sitten sen jälkeen oli suorastaan ylpeä omasta laastaristaan :) Ei värähtänytkään kun piikki annettiin.

Saas nähdä miten reagoin piikkiin. Suvussani on monta tapausta, joissa on käynytkin niin, että influenssapiikistä on tullut sellainen flunssa että oksat pois. Siis ei influenssa, vaan tavallinen nuha+kuume-flunssa. Tämä on ollut syynä siihen, miksi en aiemmin ole sitä ottanut, mutta viime talvena sairastettu influenssa on laittanut ajatukseni uuteen muottiin. Jospa nyt vältyttäisiin moiselta pöpöltä.

Muumipeikko ja Niiskuneitikin saavat influenssapiikit. Ensi viikolla. Niiskuneiti saa kaksi piikkiä kun ei ole aiemmin saanut tätä rokotusta. Muumipeikko saa vain yhden, kun on yli 9v.

***

Kävimme myös äänestämässä. Eli sekin velvollisuus on nyt suoritettu. Hetken mietittiin, että jätetään koko äänestys väliin, mutta onhan tuo mukava käydä vaikuttamassa, tai ainakin yrittämässä.

Sotkasta ei ole soittoa kuulunut. Lupailivat, että tiistaina soittavat, että onko komero tullut vaiko eikö ole... Tyypillistä Sotkaa taas yhden kerran, hmph. Ois kyllä kiva saada se komero ennen PikkuMyyn juhlia paikoilleen.

PikkuMyy 2v

Kaksi vuotta sitten tähän aikaan oli melkoisen kuumat paikat jo minulla. Näihin aikoihin siirryin keinutuolista sairaalavuoteelle ilokaasun kanssa. Päässä surisi: "jotain muuta on saatava, jotain muuta on saatava....."

Sainhan minä, lämpöiset pussit selkääni ;) Niiden apu oli kahden supistuksen pituinen. Eli ilokaasun voimin ponnistelin kuopuksemme maailmaan. Synnytys kesti 3,5h, laskien siitä kun kotonta lähdettiin vauvanhakureissulle.

21.10.06 klo 6.26 syntyi kaunis kuopuksemme. Ihana PikkuMyy.

Lokakuu
Jos olet syntynyt lokakuussa,
saat lahjaksi taivaan tähdet.
Saat lahjaksi kirpeän syksyn sään
ja järven pintaa peittävän jään,
kun aamulla ulos lähdet.
Muistathan: on uusi jää
hirmu, hirmu pettävää!
-Elina Karjalainen, runosta Uppo-Nallen kuukaudet-

Kuukuppi

Kuva Kuukuppi-sivustolta.

Tilasin nyt tämmöisen. Paljon olen kuullut kehuja, haluan itse testata, että millainen on käyttää. Raportoin sitten käyttökokemuksista ;)

Eteiseen kaappi

No niin. Asia, josta olemme puhuneet miehen kanssa jo muutaman vuoden, on nyt toteutumassa.
Meidän eteisen naulakon tilalle on nyt tilattu kaapisto, Sotkasta tietty. Sieltähän me kaikki ostetaan ;)

Ihanaa vihdoinkin saada tuo räjähdyspisteessä oleva naulakko järjestykseen, tai ainakin ovien taakse piiloon!!!

Toivottavasti kerkeämme saada paikoilleen ennen PikkuMyyn 2v-juhlia!


Kuva Sotkasta

Erektioluxii....

Kuva Electroluxin sivulta

Ostimme joku aika sitten uuden imurin. Kun oli niin halpa ja joku uusi oli pakko saada. Ensimmäinen pölypussiton imuri. Hoover-merkkinen. Olin aina luullut, että se on imureiden imuri, siis tuo merkki....

No, alusta asti tuo imuri on ollut ihan susi. Imua pitäisi olla (1800w), mutta kun sitä ei ole!!!

Eilen oli totaalinen hermojen menetys. Yritin imuroida eteisestä hiekkoja pois, ei ime ei ime ei ime!!!!!!!!!!!!! Tyhjensin säiliönkin, hetken imu oli parempi. Ei hyvä, mutta parempi.

Mitään se ei ime kunnolla. Kun vanha pölynimuri imi jo lähimaastosta leivän- ja hiekanmurut, paperisilput ja pölypallerot, niin tämä hyväkäs ei ime niitä vaikka iskis suuttimen suoraan päälle!!!!

Meni siis totaalisesti hermot!

Sanoin miehelle, että en siivoa enää ikinä täällä, ellei tule uutta imuria. Hmph.

Ja kun eilen tulin töistä, niin eteisessä komeili uusi imuri, Erektiolux... eikun Electrolux ;)

Pölypussillinen. Takaisin saadaan viedä, jos ei ime miellyttävästi.

Anopilla on samanlainen, pikkasen kalliimpi versio, ero on kuulema siinä, että meillä on pestävä hepe-suodatin (vai mikä se nyt oli) ja anopilla vaihdettava ja meidän kone on kuulema kovempi ääninen. Tähän oli mies tuumannut kaupassa, että ääntä lähtee tästä perheestä muutenkin, niin ei haittaa vaikka imurikin ois hieman kovaäänisempi... hmmmm.... :D

Toivottavasti nyt on sitten ilo imuroida, ettei tartte tapella joka murusen kohdalla, että meneekö se nyt letkuun vai eikö mene.

Pienestä se on kiinni nämä ihmisen ilot.

Ilta kahden

Eilen oli sitten se kaivattu ilta. Me kahden, lapset hoidossa.

Vietiin lapset anopille jo 16 maissa ja päästiin lähtemään kohti pääpistettä noin 16.20. Perillä oltiin puoli kuuden maissa.

Mentiin ekana syömään. Ravintola Majakkaan . Eka kerta siinä ravintolassa, vaikka Savonlinnassa paljon ollaankin aikaamme vietetty. Ihan oli mukava paikka.

Minä otin Majakan Speciaalin eli pariloitua kalkkunanrintaa, naudan sisäfileetä ja maalaismakkaraa, friteerattua pekonia, olutkastiketta, uunijuureksia ja timjamikermaperunoita. Aivan ihana ja täyttävä annos!!! Perunat tosi ihania!! Suosittelen!!!

Mies otti Kapteeninpihvin eli pariloitua naudan ulkofileepihviä, keittiömestarinkastiketta, uunijuureksia ja lohkoperunoita. Paljon pienemmän näköinen annos mitä miulla, sehän miestä vähän harmitti ;)

Kun oltiin saatu kuvut ravittua, niin lähdettiin vähän ajelemaan ja sitten suunnattiin kohti Savonlinnasalia. Siellä olisi illan kohokohta: Smokkijätkät - Suuri rottakeikka.

Tosi ihana esitys. Tykättiin kovasti. Sai nauraa paljon ja vitsit oli just sellaisia, jotka upposivat meikäläisiin :D Molemmat todella tyytyväisiä. Suosittelen kyllä muillekin!!!

Puntti Valtonen, Kari-Pekka Toivonen, Jussi Lampi ja monet muut näyttelijät olivat juuri samanlaisia kuin mitä TV antaa ymmärtää. Aivan ihania <3>

Jean S tietenkin oli ihana, kuinkas muutenkaan :)

Kiertoa kiertoa

Ajattelin tänne kirjailla näitä ylös, kun täältä sitten helposti löydän, jos tulee tarvetta.

Eli nyt on menossa eka täysi kierto ab-kuurin jälkeen, jonka söin alavatsakipuihin ym.

Nyt on kk-kierto aluillaan, tänään voisi laittaa jo kp1.

Ja mikä ihaninta. Koko kierrossa ei ole ollut ylimääräisiä kipuja, itseasiassa menkkakivutkin olleet tosi lievät. Niin kivutonta ollut, että piti jo yksi päivä ihan kalenterista laskea, että mitkäs kp:t ne oikein ovatkaan :)

Ei ole kuulunut myöskään soittoa sairaalalta, että ehkäpä miun koepala oli kuin olikin ihan OK, tai sitten lääkäri ei ole vielä kerennyt katsoa tuloksia. Ensi viikon vielä kyttään puhelinta, sitten taidan unohtaa koko asian. Ainakin tältä kertaa.

PikkyMyy sai jo 2v-lahjansa

Niiskuneiti sai

joululah-

jaksi

nukenrat-

taat.

Ne ovat nyt olleet koko kesän ulkona ja koska olivat jotain halpiskamaa, niin senhän tietää, että minkänäköiset ne nyt ovat. Ja enää en niitä sisälle luvannut tuoda.

PikkuMyy on oikea pikku-äiti. Hoitelee nukkeja sisällä, niin pitäähän sitä äidillä olla myös vaunut, joissa vauvojaan työnnellä. Joten ostettiin sitten PikkuMyylle uudet nukenvaunut. Ja ne onkin aitoa Brioa ;)

Kallis, ihana iltapäivä

Eilen käytiin taas uimassa. Tällä kertaa käytiin toisessa paikassa.

Lapset olivat taas aivan taivaissa. PikkuMyy tiesi jo heti pukukopeille mentäessä, että mitä pitää tehdä. Alkoi niin heittämään kenkää ja takkia pois ja oli todella tärkeän näköinen <3

Altaat olivat ihanat. PikkuMyy polskutteli tietenkin lastenaltaissa, halusi paljon kulkea yksin vedessä, meistä toinen toki vanavedessä siltä varalta, että jos sattuu keikkauttamaan. Meni hauskaa kyykkytyyliä kädet edessä, kuvitteli varmaan uivansa ;) Sellasta varvaskelluntaa, vai miksihän sitä voisi kuvailla parhaiten.

Niiskuneiti ui isommassa pienten altaassa kellukelevyn kanssa. Nautti hänkin olostaan. Muumipeikko tietenkin ui isojen altaassa. Itse taisin uida 8x altaan päästä päähän. Joskus jos pääsisi ilman muksuja, niin voisi uida ihan kunnon matkaa. Mutta parempi tämäkin.

Vesiliukumäkikin löytyi. Voi että se antoi hyvät kyydit. Menin laskemaan PikkuMyyn kanssa ja voi kamala kun pelotti että me kaadutaan. Toi paljon kovempaa alas kuin mitä miehellä ja PikkuMyyllä toi. Liekö istuttiin eri tavoin.... Kun laskin Niiskuneidin kanssa, niin se oli paljon hallitumpi lasku.

Niiskuneiti laski muuten itsenäisesti. Kyllä lapset tykkäsi. Pitäisi ihan oikeasti joskus viedä heidät jonnekin kylpylään vaikka viikonloppulomaksi. Olisi ihanaa. Saisi uida niin paljon kuin huvittaisi eikä olisi kiirettä pois. Nyt kun minäkin olen päässyt tämän uimahallielämään kiinni.

Uimahallilta mentiin Hesburgeriin syömään. Maistoin uutta kanatortilla-ateriaa. Ihan hyvän makuinen. PikkuMyy söi reippaasti oman hampurilaisena, Niiskuneiti sai lastenaterian, josta söi noin puolet. Muumipeikko sanoi olevansa niin nälkäinen, että tahtoi kerrosaterian. Hienosti jaksoi sen syödä, tosin hampurilainen hajosi hieman käsiin ja paitakin oli sitten sen näköinenkin ;)

Syömisen jälkeen shoppailemaan. Tarkoituksena löytää itselleni ratsastushanskat ja ajattelin samalla katsoa jotain takkia sekä housuja.

Tämmöisiä sitten tarttui mukaan:

Niiskuneidin talvipukuun (kuva ex-blogissa) sopivat rukkaset ja hattu :) Nyt on tyttö niin Icepeakkia, niin Icepeakkia :)

Olohuoneen nurkkaukseen lamppu, josta jo kirjoitinkin aiemmin.

Takki ratsastukseen. No oishan tuota voinut ratsastaa tavallisessakin takissa, mutta tää jotenkin vaan hyppäsi koriini *viheltelee*

Ratsastushousuthan ne tietenkin pitää olla ;)

Ja pyhähanskoilla ei voi ratsastaa, joten sitä varten pitää olla omat hanskat.

Tämmöisiä ostoksia tällä kertaa.

Elkää edes kysykö, että paljonko meni rahaa!!!!

Ihan liikaa.

Pottailua

PikkuMyy on nyt todella innostunut pottailusta.

Tai ei enää niinkään pottailusta, vaan pönttöilystä.
Ja ei siinä mitkään pöntönpienentäjät kelpaa, se vekotin lentää kaaressa vessan peräseinään, jos sitä yritetään tarjota. Ei, kun meidän neiti haluaa olla iso tyttö ja tehdä pönttöön.

Onhan tätä itse asiassa treenattu huhtikuusta lähtien, alkuun teki satunnaisesti pissejä pottaan, jos sattui sopivalla hetkellä sinne viemään.

Hoidossa on ollut alusta asti tosi aktiivista väkeä tämän suhteen ja varmasti myös hoidostakin on ollut tähän paljon apua.

Kesän aikana PikkuMyy alkoi jo hieman itsekin pyrkimään vessaan, nyt aina vaan enemmän ja enemmän.

Tänään tuli täysi ylläri meille.

Oltiin aamulla laitettu puhdas vaippa, sen jälkeen kun oli ensin tehnyt aamupisut pottaan.
Vein tytön hoitoon vajaa seitsemän. Haettiin hoidosta kolmen aikaan. Kotona puoli neljän jälkeen PikkuMyy pyrki pöntölle, huomattiin että sama aamuinen vaippa oli vielä päällä, kuivana. Kakat tuli pönttöön.

Tiedämme sen samaksi vaipaksi siitä, että hoidossa on erilaiset vaipat käytössä. Ja olivathan hoitajat toki sanoneet, että taitaa olla sama vaippa, että PikkuMyy on niin usein käynyt potalla, että ei oo kerennyt likaantumaan.

Tuossa vajaa 18 sitten oltiin lähdössä anoppilaan ja vaihdettiin sitten puhdas vaippa. Anopin luona ainakin kahdet pissit kävi tyttö tekemässä vessaan.

On se ihmettä.

Voiko tosiaan olla kohta niin, että meillä on melkein kuiva tyttö??

Järjestyksen vaihtoa olohuoneessa

Oli sitten ihan pakko taas kerran vaihtaa järjestystä olohuoneessa.
Tein kaiken ihan itse, tyttöjen avustuksella. Ja aikaa ei mennyt paljoa mitäkään :o
Miten ihmeen tässäkin hommassa menee niin kauan aikaa, jos tän tekee miehen kanssa??

Nyt on kirjahylly taas kokonaisuutena, kun aiemmin se oli vähän pilkottuna, kun ei kokonaisena tuolle toiselle seinälle mahtunut. Kolmen hengen sohva on ikkunan edustalla, on vähän huono kohta sinänsä, kun patteri on nyt sohvan takana, mutta pitää muistaa sohvaa aina siirtää sen verran eteenpäin, että ilma pääsee kulkemaan sohvan ja seinän välistä.

Toinen nojatuoli on niin, että sen viereen nurkkaan jää sopivan kokoinen tyhjä rako. Sinne hommaan ison rottinkisen laatikon (lehdille tarkoitus, katsoo sit mitä siihen todellisuudessa tulee), pienen pöydän (jos löydän sopivaa) sekä ehdottomasti lukulamppu, sellainen lattialamppu.

Sellanen on puuttunut aina.

Ja kun tässä talossa nuo kattolamput palaa 1-3 vuorokautta lampunvaihdon jälkeen, niin ei niistäkään oikein iloa ole. Kun ei sitten montaa kertaa talvessa niitä yksinkertaisesti jaksa vaihdella. Turhauttavaa hommaa. Mikä lie sähkövikavamma tässä talossa...? Kuuluu vaan pitz ja potz kun lamput yksitellen poksahtelee :/

Niin jospa tuo lattialamppu ois toimivampi ratkaisu, olisi edes jotain valoa muuten pimeässä olohuoneessa. Loisteputkilamput on ikkunoiden yläpuolella, mutta niistäkään ei tällä hetkellä pala kuin toinen ja eikös sekin kohta hajoa... ;)

Voi mies yllättyä kun kohta nousee ylös :)

Jotexilta tilaamani tavaratkin odottaisivat postissa, en taida tänään keretä hakemaan. Jos sitten maanantaina kävisi töiden jälkeen ja tiistaina voisin sisustella tuon makuuhuoneen kuntoon.

Hevostelupäivä

Eilen hevosteltiin. Perheen naispuoleiset siis.

Ensin oli aamusta perhekerhon reissu paikalliseen ratsutilaan. Ilma ei oikein suosinut, mutta sitkeesti sinne vaan mentiin. Oli meitä siellä kyllä paljon!! Neljä ponia ratsastukseen ja yksi poni veti kärryjä. Kaikki lapset ihan intona.

Niiskuneiti on kaksi kertaa aiemmin ollut ponin/aasin kyydissä, Tykkimäellä käydessä. Ja todella paljon tykännyt. Nyt sitten pääsi ihan kentälle kokeilemaan, talutettuna tietenkin. Ehkä jos innostuksen saa, niin joskus vielä ratsastaa ilman taluttajaakin!

Kyllä Niiskuneiti tykkäsi. Ai että!!! Tyttö pääsi kahdesti ponin selkään ja kerran tai kaksi kärryn kyytiin. Hienosti istui selässä selkä suorana.

PikkuMyy istui aluksi rattaissa. Hoki "koptikoptikoptkopkopt" ja "ihahaaihahaa" :)

Tokihan se pikkusenkin piti päästä selkään, kun äiti niin halusi... Alkuun hieman PikkuMyytä jännitti, mutta kun kypärä laitettiin päähän ja nostettiin ponin selkään, niin ei ollut enää moksiskaan. Ja lähdettiin tekemään lenkki, PikkuMyyn kummitäti talutti ja minä pidin tytöstä kiinni. Jo lenkin puoli välissä PikkuMyyn kasvoilla loisti leveä hymy!

Vettä satoi koko ajan. Hiljalleen ja kovemmin. Kasteli kuitenkin melko tyylikkäästi. Lähdettiin sitten pois, kun molemmat tytöt tutisivat jo kylmästä, kun tollo äiti ei huomannut varustaa sadevehkeitä mukaan, jotka kylläkin olivat jääneet hoitopaikkaan.

Niin oli väsyttävä aamupäivä, että isompikin tyttö otti päiväunet kotosalla. Isojen raivareiden jälkeen. Suutahti kun tuhma-tyhmä-äiti ei laskenut ulos kaatosateeseen. Kiljui ja raivosi just sillä voimalla, mikä tuollaisesta 4,5-vuotiaasta voi lähteä!! Ja PikkuMyy katsoi vieressä suu auki ja varmasti pohti, että tuolleinkos sitä saakin tehdä :o

Niiskuneiti vaan sanoi, että lähtee isän viereen nukkumaan, isänsä ollut yövuorossa. 10min tuon jälkeen oli jo täydessä unessa ja annoin hiukan yli tunnin nukkua. Loppupäivä menikin sitten jo vähän sopuisammin :)

Illalla oli sitten minun oma ratsastustuntini.
Minähän olen joskus harrastanut ratsastusta, eri talleilla ja kokeillut jopa lännenratsastustakin. Tuolloin elettiin tosin aikaa ennen lapsia, vuoden verran ratsastin myös Muumipeikon ollessa 1-2v. Mutta tosiaan nyt en ole hevosta lähellä ollutkaan noin 6-7 vuoteen. Joten aikaa on ollut tässä välissä.

Jännitti. Mutta ei ihan kamalan paljon. Suurin jännitys iski siinä, kun seisoin hevosen vieressä ja valmistelin jalustimia ja kiristelin satulavyötä. Minun TOSIAAN pitää KOHTA nousta tämän hevosen SELKÄÄN! Ajattelin hetken että olen hullu, en varmasti kiipeä... mutta sinne vaan nousin.

Kyllä ne jutut sieltä hiljalleen palaa mieleen. Sain hevosen pysähtymään, peruuttamaan, ravaamaan ja voltitkin alkoi lopputunnista sujumaan. Kyllä se siitä lähtee. Ensi viikolla jo ehkä paremmin!

Jalat ovat nyt vähän kipeät, mutta eivät onneksi niin paljon, että oisin toimintakyvytön.

Aijoo!! Ja putosinhan minä eilen!! Tosin ei hevonen minua pudottanut maahan, vaan tunnin loputtua kun nousin pois hevosen selästä, niin en osannut ottaa turvaliiviä huomioon ja sen reuna jäi jumiin satulaan... ja KOPS!!! Suoraan häntäluun päälle sinne hiekalle pöllähdin :D Ai että nauratti!!!

No onneksi ei häntäluuhun sattunut kovasti, ei nyt oireile lainkaan.

Hyvä niin.

Ehkäpä ensi viikolla tulee hallitumpi alastulo, heh :D

Tai sitten ei.

Niiskuneiti ja PikkuMyy ratsastamassa

Tunteenpurkauksia

Eilen olin murrinmörrin. Oli Känkkäränkkä tullut kylään. Ja se istui miun olkapäällä.

Rupesi vaan niin ottamaan eilen taas päähän kaikki.

Mies ja Muumipeikko olivat jalkapalloharkoissa. Ne molemmat sanoivat, että ne alkaa 16.30. Ja molemmat jättivät kännykkänsä kotiin. Tietty. Ei kait niitä nyt tartte aina kannella????

Joskus vastaavina iltoina on minuu sen verran laiskottanut, että en ole saanut ruokaa valmiiksi kun miehet tulee harjoituksista. Ja tästä mies joskus huomauttanut *viheltelee*

Muutaman kerran sitten olen ruoan tehnyt valmiiksi ja odottanut ja odottanut, kun jostain syystä ne harjoitukset ei ikinä lopu ajallaan. Raivostuttavaa. AINA menee sellaset puoli tuntia yli... en ymmärrä. Jos ne loppuu 17.30, niin ne loppuu silloin! Eikö? Sama on kun mies käy sulkapalloa pelaamassa.... heille on salissa tietty aika, mutta joka hel**tin kerta siellä menee pitempään, tai jos seuraavaa ryhmää ei tule, niin me miehet päätettiin pelata vielä puoli tuntia lisää... JOO, ja kännykkä on useimmiten kotona!!!

Juuri tämän takia ei paljonkaan ole huvittanut tehdä ruokia valmiiksi. Kun me tykätään syödä perheenä.

No eilen tein sitten ihan kunnon ruoan, se oli valmista 17.30.

PikkuMyyn kanssa odotellaan, että josko miehet ja Niiskuneiti tulisivat kotiin. Niiskuneiti oli naapurinpihalla leikkimässä. Kello tulee 18. Alan olla nälkäinen, PikkuMyy on nälkäinen. Hemmetti.

Syömme. Huudan Niiskuneidin syömään. Miehet tulevat 18.15.

Huudan kuin hyeena jo ulko-ovella *noloa* Paasaan ja huudan kaikki asiat ulos, mitkä nyt sillä hetkellä tuntui ärsyttävän. Mm. se että Niiskuneiti ei pidä ulkona vaatetta. Se lähtee meiltä kotonta täysissä varustuksissa ulos, menee naapuriin ja kun hetken päästä katson ulos, niin siellä juostaan pelkät sisävaatteet päällä!!!!! Huusin ja meuhkasin, että jos ei ne vaatteet ala pysymään päällä, niin naapuriin ei ole mitään asiaa, eikä uloskaan! Saas nähdä menikö jakeluun.

Huudan Muumipeikolle että on se kumma kun ei osaa takkejaan nostaa naulakkoon, vaan ne on AINA naulakon alla lattialle heitettynä, ja kaikki talloo päälle. Heille varta vasten ostettu siihen lastennaulakko, ja lapset ei ees tavoita siihen laittamaan. Ei edes yritystä!

Isännälle sitten meuhkaan vähän sun toisestakin. Esim. miksi Niiskuneidin raudat ei oo olleet koko päivänä suussa. Ym ym ym.... Sekä siitä, että ikinä ei oo hyvä. Jos en tee ruokaa valmiiksi, niin kauhee saarna ja jos teen, niin sitten kukaan ei tuu ajoissa syömään. Ja miksi ihmeessä heillä on nuo kännykät, jos niitä ei mukana edes pidetä.

Ne harjoitukset olivat alkaneet kuulema vasta klo 17. No mistä mie sen voin tietää, kun kukaan ei ilmoita!!!! ARGH!!!!!!!!

No hermostuuhan se mieskin siihen kailottamiseen. Käskee miut nukkumaan, jos en osaa olla hiljaa. Just joo. No, isken suuni kiinni ja olen pari tuntia ihan hiljaa. Mökötän. Sen osaan hyvin ;)

Saunassa sitten alan taas hiljalleen haastamaan. Silti koko ilta menee vähän väkinäisissä tunnelmissa, miun puolelta. Ketutti kyllä niin paljon se ruoka.

Kello 22 sanon että tahtoisin katsoa BB:n. Mies sanoo että kohta, uutiset alkoi. En jaksanut odotella kuin 10min, päätin mennä makuuhuoneeseen katsomaan. Siellä ei löydy digiboxin kapulaa. Great. Ja sitä vehjettä ei voi ohjata koneesta käsin. Shit. Käyn nukkumaan. Taas hieman ketutti.

On muuten mukava joskus vähän avautua!!

Oikein avata äänihuulet :o

SUOSITTELEN!!