Hevostelupäivä

Eilen hevosteltiin. Perheen naispuoleiset siis.

Ensin oli aamusta perhekerhon reissu paikalliseen ratsutilaan. Ilma ei oikein suosinut, mutta sitkeesti sinne vaan mentiin. Oli meitä siellä kyllä paljon!! Neljä ponia ratsastukseen ja yksi poni veti kärryjä. Kaikki lapset ihan intona.

Niiskuneiti on kaksi kertaa aiemmin ollut ponin/aasin kyydissä, Tykkimäellä käydessä. Ja todella paljon tykännyt. Nyt sitten pääsi ihan kentälle kokeilemaan, talutettuna tietenkin. Ehkä jos innostuksen saa, niin joskus vielä ratsastaa ilman taluttajaakin!

Kyllä Niiskuneiti tykkäsi. Ai että!!! Tyttö pääsi kahdesti ponin selkään ja kerran tai kaksi kärryn kyytiin. Hienosti istui selässä selkä suorana.

PikkuMyy istui aluksi rattaissa. Hoki "koptikoptikoptkopkopt" ja "ihahaaihahaa" :)

Tokihan se pikkusenkin piti päästä selkään, kun äiti niin halusi... Alkuun hieman PikkuMyytä jännitti, mutta kun kypärä laitettiin päähän ja nostettiin ponin selkään, niin ei ollut enää moksiskaan. Ja lähdettiin tekemään lenkki, PikkuMyyn kummitäti talutti ja minä pidin tytöstä kiinni. Jo lenkin puoli välissä PikkuMyyn kasvoilla loisti leveä hymy!

Vettä satoi koko ajan. Hiljalleen ja kovemmin. Kasteli kuitenkin melko tyylikkäästi. Lähdettiin sitten pois, kun molemmat tytöt tutisivat jo kylmästä, kun tollo äiti ei huomannut varustaa sadevehkeitä mukaan, jotka kylläkin olivat jääneet hoitopaikkaan.

Niin oli väsyttävä aamupäivä, että isompikin tyttö otti päiväunet kotosalla. Isojen raivareiden jälkeen. Suutahti kun tuhma-tyhmä-äiti ei laskenut ulos kaatosateeseen. Kiljui ja raivosi just sillä voimalla, mikä tuollaisesta 4,5-vuotiaasta voi lähteä!! Ja PikkuMyy katsoi vieressä suu auki ja varmasti pohti, että tuolleinkos sitä saakin tehdä :o

Niiskuneiti vaan sanoi, että lähtee isän viereen nukkumaan, isänsä ollut yövuorossa. 10min tuon jälkeen oli jo täydessä unessa ja annoin hiukan yli tunnin nukkua. Loppupäivä menikin sitten jo vähän sopuisammin :)

Illalla oli sitten minun oma ratsastustuntini.
Minähän olen joskus harrastanut ratsastusta, eri talleilla ja kokeillut jopa lännenratsastustakin. Tuolloin elettiin tosin aikaa ennen lapsia, vuoden verran ratsastin myös Muumipeikon ollessa 1-2v. Mutta tosiaan nyt en ole hevosta lähellä ollutkaan noin 6-7 vuoteen. Joten aikaa on ollut tässä välissä.

Jännitti. Mutta ei ihan kamalan paljon. Suurin jännitys iski siinä, kun seisoin hevosen vieressä ja valmistelin jalustimia ja kiristelin satulavyötä. Minun TOSIAAN pitää KOHTA nousta tämän hevosen SELKÄÄN! Ajattelin hetken että olen hullu, en varmasti kiipeä... mutta sinne vaan nousin.

Kyllä ne jutut sieltä hiljalleen palaa mieleen. Sain hevosen pysähtymään, peruuttamaan, ravaamaan ja voltitkin alkoi lopputunnista sujumaan. Kyllä se siitä lähtee. Ensi viikolla jo ehkä paremmin!

Jalat ovat nyt vähän kipeät, mutta eivät onneksi niin paljon, että oisin toimintakyvytön.

Aijoo!! Ja putosinhan minä eilen!! Tosin ei hevonen minua pudottanut maahan, vaan tunnin loputtua kun nousin pois hevosen selästä, niin en osannut ottaa turvaliiviä huomioon ja sen reuna jäi jumiin satulaan... ja KOPS!!! Suoraan häntäluun päälle sinne hiekalle pöllähdin :D Ai että nauratti!!!

No onneksi ei häntäluuhun sattunut kovasti, ei nyt oireile lainkaan.

Hyvä niin.

Ehkäpä ensi viikolla tulee hallitumpi alastulo, heh :D

Tai sitten ei.