Rakastan

Viime perjantaita olin odottanut kauan. Olimme odottanut. Ja vihdoin se tuli!

Veimme lapset mummolaan ja pakkasimme auton, otimme koiran ja ajelimme venerantaan.

Minä ja mieheni. Koko viikonlopuksi. Ihan kahden.

Tunnelma oli onnellisen autuas, molemmilla hymy herkässä, katselimme toisiamme hellästi.

Me tiesimme, että viikonlopusta tulee hyvä. 

Ja siitä tuli. Juuri sellainen kuin pitikin. On taas hyvä jatkaa matkaa yhdessä. Vahva parisuhteemme vahvistui entisestä, rakkaus toista kohtaan syveni syvenemistään. 

Saunottiin pitkällä kaavalla, käytiin laskemassa verkkoja, metsässä kävelemässä, köllöteltiin sängyllä, istuttiin kynttilänvalossa käsi kädessä. Suukoteltiin paljon. Rakkautta oli ilmassa!!

Tuota samaa kuuluu meidän arkeemmekin, ihan tässä kotosalla, mutta on mukava välillä olla ihan ilman lapsia, huolehtia vain toinen toisistamme. 

Rakastan elämääni!