perjantaina, helmikuuta 08, 2013

Pojan tapaturma rinteessä

30.1.2013 mies on lähtenyt jo yövuoroon (19-07) ja itse olen viemässä nuorinta tyttöä yöhoitoon hoitopaikkaan ja vanhempaa tyttöä mummolaan. Poika ollut 17 asti laskettelemassa. Hetki sitten kuulimme kun ambulanssi meni pillit soiden jonnekin talomme ohi.

Olen siis autossa viemässä tyttöjä, kun mies soittaa vanhemman tytön kännykkään ja ilmoittaa, että poika on kaatunut rinteessä, siellä on ambulanssit ja miun pitäisi mennä paikalle. Kiroan mielessäni ja seuraava tunne on hätä, mitä teen??? Minne meen? Mitä nyt?

Käännän auton ympäri tytöt kyydissä ja ajan laskettelurinteille. Siellä on ambulanssi ja lauma lapsia vieressä seuraamassa. Muutama poika tulee luokseni ja kertoo pojalla jalkojen liikkuvan ja olevan tajuissaan.

Tuovat poikaa ahkiolla rinteestä alas, niskatuessa on. Nostavat paarille ja pyytävät minua nousemaan ambulanssiin. Pää on ihan sekaisin. Tytöt istuvat autossa. Kait niistä joku huolehtii. Töissäkin pitäisi olla 2h päästä..

Pojan vaatteet leikataan leikkurilla auki, iho punoittaa paikka paikoin, todennäköisesti kylmästä. Pojan ilme on kärsivä. Vasemman käden ranne retkottaa ja sitä poika valittaa kipeäksi. Kysyn mihin vievät pojan --> keskussairaalaan. Kysyn pojalta kenet haluaa mukaan --> äidin. (vaihtoehdot äiti tai ukko). Lähden selvittämään miten pääsen 80km päähän keskussairaalaan ... ja mitenkä työt.

Vien tytöt hoitopaikkoihinsa ja hetken juttelen anopin kanssa. Mies ilmoittaa, että hän pääsi töistä lähtemään pojan seuraksi päivystykseen ja huokaan helpotuksesta. Ei tarvinnut käydä lyhyellä varotusajalla etsimään sijaista itselleni. Hyvä näin. Ja tiedän pojankin olevan varmasti ihan tyytyväinen.

Mies lähtee sairaalaan ja minä töihin. En voi sanoa, että työnteko sinä yönä olisi ollu 100% varmaa ja että ajatukseni olisivat olleet siinä mitä tein. Olin niin muissa maailmoissa koko ajan, hyvä että tiesin edes kenenkään nimiä tai että mitä pitäisi tehdä.

Mies viestittelee välillä. Niskat ok, ranne ok. Retkotti muuten vaan. Murtumat todennäköisesti lapaluussa ja ylimmässä kylkiluussa, vasemmalla puolen. Pojalla ollut myös ilmarinta ja jää teholle tarkkailuun yöksi. Sairaalassa ainakin pari päivää.

Mies ajaa yöllä kotiin. Kun tulen töistä, nukun noin 5h ja sitten herättyäni alamme lähtemään sairaalalle poikaa morjestamaan. Viedään puhelin mukana. Vahvojen kipulääkkeiden (Oxanest) johdosta poika on ollut pahoinvoiva ja ei ole kestänyt tolpillaan. Tästä syystä on kestokatetri ja tippa. Ruoka ei ole maistunut. Juomiset kyllä. Kuumettakin reilu 38. Ei lupausta kotiutuksesta, ei edes suunnitelmaa vielä.

Tulemme pois ja lupaamme tuoda karkkia heti kun poika rupeaa syömään ja voimaan paremmin.

Perjantaina ajelemme taas sairaalalle. Huoneessa istuu täysin erilainen poika kuin torstaina. Poika on juuri syömässä ja hymyilee kun näkee meidät. Katetri on poistettu ja tippa myös. Kuumekin hävinnyt. Kipulääkityksenä enää Burana ja Panadol. Pulloon puhalluksia keuhkojen takia. Parasta kuitenkin tieto siitä, että poika pääsee jo huomenna kotiin!!

Lauantaina mies hakee pojan kotiin. Nyt ollut viikon kotona ja kipulääkkeiden avulla on pärjännyt hyvin, kouluun palasi tiistaina. 8.3. asti liikunnasta vapautus. Tänään ollut vasemmalla puolella kyljessä kipua joka tuntuu hengittäessä --> seurataan tilannetta ettei pahene.

Pojalla rinteessä hyppy hieman epäonnistui ja lääkäreiden mukaan on ollut kova tärsky kun on lapa- ja rintalastan murtumat. Onneksi ei tämän pahemmin käynyt, aineksiahan olisi voinut olla vaikka niskamurtumaan, halvaukseen tai kuolemaan. Noihin verrattuna hyvin pienet vammat.


2 kommenttia:

Siilis kirjoitti...

Hui kamala :( Onneks poika on kunnos! Kuinkahan sydän syrjällään sitä saa vieä oman poikatrion kanssa olla?

Capricorn kirjoitti...

hui kauheeta,onpa teillä ollut koettelemus!hyvää tuuria kuitenkin matkassa, että säästyitte noilta pahemmilta vaihtoehdoilta. Toipumisia sinne!!