Kiireet helpottavat hetkeksi

On ollut nyt viime päivät sellasta lentoa, tytötkin olleet monta pitkää hoitoiltaa hoidossa. Mutta nyt niistä on selvitty ja seuraava hoitopäivä heillä vasta viikonloppuna.

Itselläni vapaapäivä vasta torstaina. Se onkin kaikinpuolin jännä päivä. Heti aamusta on perhekerhon ratsastusretki paikalliseen ratsastustalliin. Ja illalla sitten on oma ratsastustunti edessä... milloinhan viimeksi olen ollut hevosen selässä... Muumipeikko on ollut silloin jotain vajaa 2vee... eli siitä ON jo aikaa ;) Näinköhän vielä osaan mitään....?

Oikein jo odotan sitä ihanaa kipua sitten, mikä todennäköisesti on perjantaina kintuissa. Pääsenkö sängystä ylös ja mitenkä sujuu iltavuoro töissä *hih* No, jospa koivet ei nyt ihan niin kipeytyisikään!! Se nähdään sitten.

Siivota pitäis.
Kaamee sotku taas täällä. Sehän näissä työkiirepäivissä on, että ei oikein riitä energia kodin siivoamiseen, joten sitten vapaapäiville tunkee sitten kaikenlaista touhua. Tänään on miehellä vp, saas nähdä onko täällä yhtään siistimpää, kun tulen klo 15 töistä :) Toivottavasti jotain on pystynyt tekemään.

Se tuossa omassa miehessä on ihanaa, että hää ei vierasta imuria, luuttua, pyykinpesua eikä pesukonetta. Ruoankin valmistaa hienosti. Pölyjen pyyhintä ja wc:n pesu jää miun huollettavaksi. Niihin ei mielellään tartu eikä puutu. Mutta hienoa että noita yllämainittuja tekee, sanomattakin. Mukavinta on silloin, kun voimme tehdä tämän yhdessä <3

Ikkunoiden pesua pitäisi käydä suunnittelemaan. Onhan tässä vielä muutama viikko aikaa. Ne pitää pestä ennenkuin on PikkuMyyn synttärijuhlat lokakuun loppupuolella. Anoppi saa muuten kohtauksen ;) No kyllä ne nyt muutenkin kaipaavat pesua. Näkyy olevan syyslomaviikonloppu vapaata miulla, niin sillon sitten huitasen ikkunat viimeistään, viikkoa ennen juhlia.

Kutsut pitäisi väkertää. Ja sitä mitä tarjoais. PikkuMyy-kakun olen suunnitellut tekeväni, kun muutenkin on hieman Muumi-teema. En ole vielä päättänyt, että teenkö Myyn muotoisen kakun, vai piirränkö kakkuun vain kuvan Myystä. Ehkä se ois helpoin tapa... Pitänee vielä miettiä.

Niiskuneiti on antanut rautojen olla hienosti. Enää ei valita hampaita kipeiksi. Tosi hyvin on lähtenyt menemään, odotin paljon pahempaa vastustamista. Ne käytännössä ovat koko ajan suussa, paitsi syödessä. Niiskuneiti itse myös muistuttaa, että ne pitäis laittaa suuhun, jos meinaa meiltä vanhemmilta unohtua. Uskon kyllä, että vielä tulee päiviä jolloin ei tämä kaikki niin helppoa. Kunhan uutuudenviehätys menee ohi.