keskiviikkona, tammikuuta 12, 2011

Karua on kissan elämä

Kun ihan ykskaks, etukäteen kertomatta otetaan toinen ja laitetaan kuljetuskoppaan ja viedään autoajelun kautta tohtorisedälle joka antaa piikin, joka vaivuttaa uneen....

... eli Vili kävi tänään kastraatiossa. Vajaan 8kk iässä, alkoi merkkailut olemaan jo sitä luokkaa että "nyt meni hermot" ja soitto eläinlääkäriin. Oltiin ihan yllättyneitä kun saatiinkin samalle päivälle aika.

Nyt pieni (3,7kg) makaa vielä kopassaan nukutusunta pois. Heräilee tunnin sisään. Nykyään ei enää laitella kaulureita eikä tikata, sekin muuttunut niistä ajoista, kun me viimeksi olemme leikkauttaneet poikakissan. Toisaalta ihan hyvä, ehkä paluu normaaliin elämään käy nopsemmin, kun ei tartte pööpöillä ja häpeillä sen ruman ja epäkäytännöllisen kaulurin kanssa.

Toivottavasti tyttöjen sängyt saavat nyt tästä lähtien olla rauhassa. Jos ei parin viikon sisään homma unohdu, niin sitten uudestaan tohtoriin ja aletaan selvittelemään muita syitä jatkuvaan sänkyihin pissimiseen.

1 kommentti:

S kirjoitti...

Minäkin olen aikoinaan leikkuutanut kollit, niin aina oli ne kaulurit, joita kollit häpeili. Ihan hyvä että kehitystä on tapahtunut. Pikaista toipumista nyt vaan nuorelle herralle=)