Lomareissu 13.-17.3.13

Oltiin ihanalla lomareissulla koko perhe!!

Reissu meni paremmin kuin odotin!!! Ehdottomasti annan 10+ koko perheelleni onnistuneesta lomasta, vaikka ihan ensimmäisenä päivänä sinnepäin ajessa meinasinkin valua epätoivoon ja mietin vahvasti, että tää koko reissu on ihan totaalinen virhe.

Kolmena päivänä käytiin rinteillä (Kolilla). Mie kävin kahtena päivänä. Ihan tuo oli hauskaa puuhaa, ei lainkaan niin vaikeaa kuin olin luullut, enhän ole lainkaan aiemmin lasketellut. Kerran yläkoululaisena pakotettu oman kylän rinteeseen sukset jalassa, mutta sillon taisin suunnilleen kävellä rinteen alas. Ei sitä voi edes laskea lasketteluksi :) Tahtoisin omat sukset nyt, tietty. Tulee suhteessa kalliiksi noiden vehkeiden vuokraaminen, jos tästä alkaa tulemaan iha tapa. Mutta katsoo nyt. Ensi talvena.

Mökki oli yksityiseltä. Ihana hirsimökki. Kaksi makuuhuonetta oli. Poika nukkui olohuoneen sohvalla. Olisi annettu hänelle toisen makuuhuoneen toinen sänky, mutta ei halunnut jakaa sitä siskonsa kanssa, joten tää oli pojan ratkaisu. 

Vanhemmalla tytöllä oli kamala yskä koko lomareissun, mutta ei se kuumetta nostellut kuitenkaan. 

Koirakin osasi käyttäytyä, oli oikein mukava mökkeilijä :) Metsässä sitä juoksuteltiin + jäällä :)

Mekin laskettelun lisäksi lumikenkäiltiin mökillä ja hiihdettiin, laskettiin mäkeä.

Yritän nyt kuvien muodossa laittaa jotain meidän reissusta.

TaLviLoMa

Olen lomalla. Lomalla. Lomalla.

Voisin laulaa ja hyppiä. Nauraa ja riekkua!! 

Miehellä myös melkein vapaa viikko, miten ihanasti sattuikin!!!

Täytyy kyllä myöntää, että loman ajankohtaa katsoinkin ihan sillä silmällä, että miten miehellekin sattuu vapaat, mutta alkuviikon yövuorot jäävät pois sattumien vuoksi ja näin saadaan ollakin enemmän yhdessä kuin luulin.

Keskiviikkona suuntaamme muihin maisemiin. Vuokrasimme mökin Joensuun yläpuolelta ja siellä olemme ke-su, tarkoituksena käydä mm. Kolilla laskettelemassa/hiihtämässä. Oma meidän perheen lomareissu, lapsetkin siis toki lähtevät mukaan :)

Nämä kaksi ensimmäistä päivää voisi käyttää mm. vaatehuoneen siivoukseen ja muuhun pieneen raivailuun.

Viikonloppuna juhlittiin vihdoin tytön 9v-synttärit. Ihan pienimuotoisesti. Perjantaina oli kaverisyndet ja lauantaina kahvitettiin mummot ja muuta sukua.

Olikin huisketta muutenkin viikonloppuna, perjantaina molemmille tytöille tuli yövieraat ja lauantaina myös oli kaksi yövierasta :)

Poikakin ollut rinteessä jo kolme kertaa sen tapaturmansa jälkeen, perjantaina sai taas luvan mennä. Toivottavasti pysyy tolkku päässä ja sukset maassa. Mutta eihän sille minkään voi, jos jotain sattuu...

Voihan noro

Mr Noro taisi vierailla kodissamme tällä viikolla. Olisi toki voinut jättää vierailun väliin, kun tuli ja sotki koko viikon kuviot.

Viime sunnuntaina oltiin jo kaikki nukkumassa. Ei kenelläkään mitään viitteitä sairastumisesta. Herään 23 siihen, kun kuopus seisoo pyyhe päällä sänkymme vieressä ja sanoo pienellä äänellä "mie oksensin". Nousen katsomaan. Oksennusta on tytön sängyssä ja sängyn vieressä, kaksi isoa kasaa. Ja haju on melkoinen. YÖK!

Siivoan oksennukset pois, tytön koko ajan pienellä äänellä selittäen jotain, en jaksa muistaa mitä puhui. Mutta oli ainakin harmissaan siitä, kun esikoulussa olisi ollut seuraavana päivänä valokuvaus ja hän ei sinne nyt päässyt. No mutta, tuleehan noita koulukuvia vielä monena vuonna!!!

Kun lopulta päästiin nukkumaan ajoin miehen toisen tytön sänkyyn jatkamaan unia. Toinen tyttö olikin jo illalla tullut sänkyymme. Miehellä aamuvuorot menossa ja itselläni vapaa, joten luontevaa oli että minä jään auttelemaan tyttöä.

Yö menikin sitten niin, että tyttö oksenteli 15-20min välein ämpäriin. Ihan koko yön. 05 aikaan alkoi minusta jo tuntumaan, että nyt en jaksa enää päätäni nostaa tyynystä, haluan jo unta!! Oltiinhan me toki torkahdeltu aina välissä. Pisin väli oli jotain 40min. Eikä tytöltä tullut enää kuin vatsahappoja. 07 aikaan nousimme yläkertaan potemaan. 

Se maanantai meni tytöllä sohvalla oksentaen ja välillä kävi vessassa ripuloimassa. Vähän uskalsi laimeaa mehua juomaan ja suolakeksiä syömään, ne kesti sisällä noin parisen tuntia, joten ei tää kauheen rajua ollut. Tyttö nukkui paljon, luonnollisesti.

Ma-ti yö meni loistavasti, kukaan ei oksentanut!! Ti-ke yönä mies oli yövuorossa ja 01 aikaan tulee poika sänkymme viereen sanomaan "tuletko siivoamaan nuo oksennukset pois". Huokaus. Nyt oksennuksia oli levinnyt kolmeen eri huoneeseen, poika ei ihan ollut vessaan ehtinyt ajoissa ja kahdessa purskauksessa sitten tulleet lattialle. Ja taas minä siivosin.

Poika onneksi sitten pystyi itse itseään "hoitamaan", annoin vain ämpärin sängyn viereen ja painelin nukkumaan. En jäänyt valvomaan.

Mies tulee 07 töistä ja klo 11 aloittaa oksentamisen. Ei oo todellista.

Suurin ihmetys on se, että miksi MINÄ joka olen kahdet oksennukset siivonnut ja häärännyt muutenkin oksuämpärin kanssa, en saa tautia, vaan kaikki muut kylläkin!?!?!?!

Mies oksenteli sen keskiviikon 17 asti. Sen jälkeen ei ole kukaan oksentanut. Paitsi anoppi perjantain, sai tartunnan kun nuorin oli keskiviikkona siellä hoidossa, uskalsin viedä kun oli oireeton. Mutta mokoma tartutti edelleen.

Eli tilanne meidän perheessä on se, että kolme viidestä sen taudin piti. Minä ja keskimmäinen lapsi ei olla oksenneltu/ripuloitu. Itselläni on ollut lieviä oireita, esim. kevyttä kouristelua mahassa, yksi oksennuksenmakuinen röyhtäys, pientä lämpöilyä yhtenä aamuna. Ja muutaman päivän kestävää aaltoilevaa öllötystä. Mutta ei noilla oireilla vielä sairaslomaa irtoais. 

Sen verran tämä sotki viikon suunnitelmia, että meillä piti olla tytön 9v-syntymäpäiväjuhlat viikonlopulla. Ensin siirrettiin tytön kanssa sovinnolla kaverisynttärit tulevaisuuteen ja sitten torstaina ilmoiteltiin sukulaisille, että lauantain juhlat on todellakin peruttu... Harmillista. Mutta onneksi tyttö jo ymmärsi.

Pojan tapaturma rinteessä

30.1.2013 mies on lähtenyt jo yövuoroon (19-07) ja itse olen viemässä nuorinta tyttöä yöhoitoon hoitopaikkaan ja vanhempaa tyttöä mummolaan. Poika ollut 17 asti laskettelemassa. Hetki sitten kuulimme kun ambulanssi meni pillit soiden jonnekin talomme ohi.

Olen siis autossa viemässä tyttöjä, kun mies soittaa vanhemman tytön kännykkään ja ilmoittaa, että poika on kaatunut rinteessä, siellä on ambulanssit ja miun pitäisi mennä paikalle. Kiroan mielessäni ja seuraava tunne on hätä, mitä teen??? Minne meen? Mitä nyt?

Käännän auton ympäri tytöt kyydissä ja ajan laskettelurinteille. Siellä on ambulanssi ja lauma lapsia vieressä seuraamassa. Muutama poika tulee luokseni ja kertoo pojalla jalkojen liikkuvan ja olevan tajuissaan.

Tuovat poikaa ahkiolla rinteestä alas, niskatuessa on. Nostavat paarille ja pyytävät minua nousemaan ambulanssiin. Pää on ihan sekaisin. Tytöt istuvat autossa. Kait niistä joku huolehtii. Töissäkin pitäisi olla 2h päästä..

Pojan vaatteet leikataan leikkurilla auki, iho punoittaa paikka paikoin, todennäköisesti kylmästä. Pojan ilme on kärsivä. Vasemman käden ranne retkottaa ja sitä poika valittaa kipeäksi. Kysyn mihin vievät pojan --> keskussairaalaan. Kysyn pojalta kenet haluaa mukaan --> äidin. (vaihtoehdot äiti tai ukko). Lähden selvittämään miten pääsen 80km päähän keskussairaalaan ... ja mitenkä työt.

Vien tytöt hoitopaikkoihinsa ja hetken juttelen anopin kanssa. Mies ilmoittaa, että hän pääsi töistä lähtemään pojan seuraksi päivystykseen ja huokaan helpotuksesta. Ei tarvinnut käydä lyhyellä varotusajalla etsimään sijaista itselleni. Hyvä näin. Ja tiedän pojankin olevan varmasti ihan tyytyväinen.

Mies lähtee sairaalaan ja minä töihin. En voi sanoa, että työnteko sinä yönä olisi ollu 100% varmaa ja että ajatukseni olisivat olleet siinä mitä tein. Olin niin muissa maailmoissa koko ajan, hyvä että tiesin edes kenenkään nimiä tai että mitä pitäisi tehdä.

Mies viestittelee välillä. Niskat ok, ranne ok. Retkotti muuten vaan. Murtumat todennäköisesti lapaluussa ja ylimmässä kylkiluussa, vasemmalla puolen. Pojalla ollut myös ilmarinta ja jää teholle tarkkailuun yöksi. Sairaalassa ainakin pari päivää.

Mies ajaa yöllä kotiin. Kun tulen töistä, nukun noin 5h ja sitten herättyäni alamme lähtemään sairaalalle poikaa morjestamaan. Viedään puhelin mukana. Vahvojen kipulääkkeiden (Oxanest) johdosta poika on ollut pahoinvoiva ja ei ole kestänyt tolpillaan. Tästä syystä on kestokatetri ja tippa. Ruoka ei ole maistunut. Juomiset kyllä. Kuumettakin reilu 38. Ei lupausta kotiutuksesta, ei edes suunnitelmaa vielä.

Tulemme pois ja lupaamme tuoda karkkia heti kun poika rupeaa syömään ja voimaan paremmin.

Perjantaina ajelemme taas sairaalalle. Huoneessa istuu täysin erilainen poika kuin torstaina. Poika on juuri syömässä ja hymyilee kun näkee meidät. Katetri on poistettu ja tippa myös. Kuumekin hävinnyt. Kipulääkityksenä enää Burana ja Panadol. Pulloon puhalluksia keuhkojen takia. Parasta kuitenkin tieto siitä, että poika pääsee jo huomenna kotiin!!

Lauantaina mies hakee pojan kotiin. Nyt ollut viikon kotona ja kipulääkkeiden avulla on pärjännyt hyvin, kouluun palasi tiistaina. 8.3. asti liikunnasta vapautus. Tänään ollut vasemmalla puolella kyljessä kipua joka tuntuu hengittäessä --> seurataan tilannetta ettei pahene.

Pojalla rinteessä hyppy hieman epäonnistui ja lääkäreiden mukaan on ollut kova tärsky kun on lapa- ja rintalastan murtumat. Onneksi ei tämän pahemmin käynyt, aineksiahan olisi voinut olla vaikka niskamurtumaan, halvaukseen tai kuolemaan. Noihin verrattuna hyvin pienet vammat.

Apassionata 2013

Oli taas aika Apassionatan!
Tänä vuonna mukaan pääsi tyttömme Jenna,  sai joululahjaksi lipun.
Lähtö lauantaina oli suorastaan lentävä, kun nukuin pommiin siten, että heräsin 7:47 ylös, alkuperäinen suunnitelma oli, että jo 7 aikaanolisin Jennan kanssa kotonta lähtenyt. Mutta hienosti kerettiin Virojoelle juuri ajoissa ja sieltä Haminaan, josta hypättiin Helsingin linja-autoon. Voi miten olisi kätevää, jos uskaltaisi ajaa Helsingissä autolla. Ehkä joskus??
Kaikin puolin onnistunut reissu, ja pääasia että tyttö sai kokea Apassionatan ihanuuden.

Vuonna 85

Jos 80-luku on lähellä sydäntäsi, ja pidät Popedasta, Epuista ja Juicesta, niin suosittelen tätä leffaa juuri sinulle :)

Kävin miehen kanssa tämän eilen katsomassa ja tässä on kotimainen elokuva minun makuun!!!

Musiikki on ainakin kohdallaan :)

Tunnustus

Sain tämän tunnustuksen Capricornilta,

Tuulihattu-blogin pitäjältä.

KIITOS!!!!!!

Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen antoi.

2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiin.

3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Seuraavat blogit saavat tunnustuksen minulta:

Everything is fake, not me

Melkein 7 oikein

From LP with <3 i="">

Itse en nyt viidelle tätä saanut jaettua, mutta kolme on parempi kuin ei mitään :)