Esikoinen pudottelee jo poskihampaitaan kiihkeällä tahdilla, raasu kohta enää voi syödä ruisleipää tms. kovempaa kun ei ole purukalustoa millä jauhaa, jos ei ihan etuhampailla halua nakertaa.
Keskimmäinenkin on aloittanut hampaan vaihdon. Edestä alhaalla yksi hammas ollut jo parisen viikkoa liki irti, mutta sitä ei ole saanut napsasta pois, sitä on pitänyt varjella. Hampaan takana jo kasvanut leipähammas, mutta en pitänyt silti tuon maitohampaan poistossa kiirettä, kun oikeesti tuntui että se hammas enää roikkuu ikenessä kiinni, niin eihän se enää haittana kait ollut.
Eilen sitten se hammas irtosi.. tyttö joi limskaa ja huomaamatta oli se hammas pudonnut ja tottahan se sitten meni mahalaukkuun.
Hieman hölmistyneitä ilmeitä ja ihmettelyä että miten se sinne meni :o Ja miten kummassa Hammaskeiju tuo lahjan (rahana 2e) kun ei ole tyynyn alla hammasta. Pohdintaa ja mietintää. Tyttö keksi että tuleehan se kakan mukana pois, mutta ei sitten innostunut asiasta kun kerroin että ihan itse saa sen sieltä kakasta sitten kaivella, pestä ja laittaa tyynyn alle :)
No, sitten päätettiin että jospa Hammaskeiju tietää että hammas on mahassa ja tuo lahjan silti. Ja voi sitä riemua aamulla kun tyynyn alta löytyi 2e rahaa :)
1 kommentti:
Hih, no, jospa sitten seuraavilla kerroilla antaa ottaa hyvissä ajoin irtoavat hampulit pois ;)
Toisille niitä hampaita vasta tulee ja toisilla lähtee, niin se on, ja sitten on se viimenen vaihe kun saa jokus tekarit...
Lähetä kommentti