Miten mä sain sen päähäni
että elämä ois raskas kantaa
Että mun hartioillani
lepäis kaikki tän maailman murheet
Voi tätä traagisuuden määrää
jota mitenkään ei voi selittää
Kuka teki kauneudesta väärää
paitsi jos se on
kadotettu jo
Kuka enää uskaltaa laulaa
kun kaikki ympärillä sortuu
Kun tulee takkiin ja kaikki hajoaa
ja viimeinenkin usko horjuu
Muuttaa päivien suuntaa
ei kukaan voi, mihinkään hintaan
Mä haluan laulaa
Mä aion laulaa
NAANANAANAA, NAANANAANAANAAAAA
Lopulta korjaa kuolema
se on ainoo, mikä on varmaa
Kun kristallipallon pintakin
on lumisateinen tai harmaa
Ilman vuoronumeroa jonotetaan
läpi elämän me jotain odotetaan
Käytetään päivämme häpeämällä
Vaikka lopultakin tää, ei oo niin ikävää
Kuka enää uskaltaa laulaa
Kun kaikki ympärillä sortuu
Kun tulee takkiin ja ....
Mä haluan laulaa....
~ Kaija Koo ~
2 kommenttia:
Tulin kurkkiin tänne kun eilen zumbasin ja tulit mieleeni :) Kauhea paniikki tuli että olet poistanut mut fb:n kavereista :D Mutta oletkin tauolla :)
Miten elämänmuutos sujuu? Mä aloitin gofatgo-dieetin joka sujuu hyvin. Viikko vielä jäljellä :)
Ilosta syyskuun alkua! <3
Ihanaa, että joku kaipailee :)
Tosiaan, sellanen pienimuotoinen vieroitus menossa tuosta fb:stä.
Elämänmuutos.. hiljalleen sujuu. Nyt alkaa tällä viikolla nuo kaikki zumbat ja jumpat, joten liikuntaa alkaa tulemaan eritavoin kuin aikaisemmin. Vielä kun syömiset sais kohdalleen.
Mukavaa syksyä myös sinne !!! <3
Lähetä kommentti