Mä olen kyllästynyt niihin
Voimiin
Jotka ohjailee mun elämää
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa
En tiedä onko se väärin
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan
Sillä niin olis käynyt
Jos ois jäänyt eiliseen kii
Joku mua piteli siinä
Se oli niin kamalan vahva
Eikä se halunnut päästää irti
Melkein kuin lihaa ja verta
Suurempi vuorii ja merta
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä
Ei! En odota yllätystä
En pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse tää
Mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo enkä kuolematon
Mut mä tiedän vain sen minkä sydän on tiennyt kauan tää
Mun pakoni loppuun juostu on
En aio tuntea pelkoo
Vaikka pelkään et se ei oo musta kii
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi
Mä aion antaa sen kuolla
En enää anna sille tilaa hengittää
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää
Mä rakennan kotini yksin
Mä parannan minäni yksin ja pakotan pitämään itseni koossa
En ole surkea rätti jonka sydän on imetty kuiviin
En rakenna sille kotini huonetta
En odota yllätystä...
Mä valitsin juosta
Koska luulin etten osaisi muuta
En enää tunnista itseeni tuosta
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan
En odota yllätystä...
En odota yllätystä....
~ Kaija Koo ~
Tämä laulu kuvastakoon ajatuksiani siitä,
että alan irtautumaan Facebookista.
Alkuun minuutti kerrallaan,
kohta ehkä pystyn ajattelemaan tunti kerrallaan...
Elämässäni täytyy olla muutakin sisältöä kuin FB.
Nyt se loppuu ja otan elämäni taas hallintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti