Minä rakastan näitä
iltoja kanssas sun
kun hetken päässä aamu odottaa
Ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa
Oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan
Ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kait ollaan niinkuin nuo"
Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaan yhteen punoneet on juuriaan
Kaks ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet
Ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet
Kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet
Ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kait ollaan niinkuin nuo"
Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaan yhteen punoneet on juuriaan
~ Juha Tapio ~
Kiitokset rakas näistä ihanista 16 vuodesta, jotka ollaan tallattu yhdessä.
Olet paras ja rakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti