... taas laittelis itestään... ettette luule, että ihan olen kadonnut ;)
Viimeisen viikon aikana ei ole kauheasti tapahtunut mitään, töissä olen käynyt tasaiseen tahtiin, vapaitakin vietellyt.
Tiistaina käytiin Mikkelissä piipahtamassa, käytiin hakemassa sieltä suloinen 12vko ikäinen poikakisu, joka vietti meillä yhden yön Vilin kauhuksi (ja iloksi). Keskiviikkona sitten kiikutin kissan haikein mielin uuteen kotiinsa, eli äidilleni. Oli se suloinen otus, niin avoin ja reipas. Vili reagoi siihen aluksi väistämällä ja pomppimalla karkuun, mutta sitten molemmin puolinen uteliaisuus vei voiton ja illalla kisut jo leikkivät keskenään. Antaa toivoa sille, että JOS me joskus otamme toisen kisun itsellemme. Mutta ei vielä ole mitenkään ajankohtainen juttu, kunhan jossitellaan.
Lenkillä olen käynyt ahkerasti ja hittolainen huomaan, että kuntoni kasvaa. Tänään oli ihana olla miehen kanssa lenkillä, kun kerrankin oli niin, että minä menin ja mies vikisi ;) Yleensä on siis niin, että mies on mennyt metrin kaksi edelläpäin ja mie lantustanut perässä, mutta nyt mentiin joko samaan tahtiin tai sitten mie menin vähän edellä. Ei miehen kunto nyt huonontunut ole, mutta minun kestävyys ehkä parantunut.
Zumbaaminen on taas kova sana. Kunhan saan työkaverilta zumbalevyni takaisin, niin sitten pääsen taas kotonakin treenaamaan :) Kahvakuulaa pitäisi koittaa nyt kokeilla, ettei jää ns. turhaksi ostokseksi.
Lakkoni fb:stä on pitänyt. Nyt jo yli 3vko olen ollut ilman ja hienoja fyysisiä ja psyykkisä muutoksia olen huomannut itessäni. En siis ihan turhaan ole ollut poissa sieltä. Ja nyt on herännyt ajatus, että jospa olisin vielä lokakuunkin poissa. Mutta katsoo nyt..
Tässä äsken yritettiin miettiä lomamatkaa miun syyslomalle, mutta ei nyt vielä lyöty mitään lukkoon. Olisi kiva käydä perheenä jossain kylpylässä lillumassa. Hauskaa toki olisi lähteä ihan kahdestaan, mutta jospa tällä kertaa otettaisiin lapsetkin mukaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti