Neulomisia

 

Tämmösiä olen tässä hiljalleen tehnyt.

Tuo sukka on eka neulokseni vuosien vuosien jälkeen. Kantapää ei ollut ihan niin vaikea kuin muistin, ei se ole lähelläkään täydellistä, mutta ehkä harjoitus tekee mestarin. Tuolle pitäisi vielä pari tehdä. Sukka ja samanväriset lapaset olen tehnyt Niiskuneidille.

Lapasia tosiaan en ole tehnyt kuin ne mitkä yläasteella pakkotyönä piti tehdä. Miten se sillon maistuikin puulta??? Nyt olen tehnyt Niiskuneidille ja itselleni lapaset ja Muumipeikolle on tulossa just.

Ainut mikä ongelma noissa on, että peukalontynkä jää tosi löysäksi ja reikäiseksi. En vaan osaa ottaa niitä silmukoita oikein ja en tajua ohjetta:" Neulo 1. krs:lla poimittuja s:ita ennen 2 s takareunoistaan o yhteen ja neulo s:iden jälkeen 2 s etureunoistaan o yhteen...". Kait se joskus aukenee miullekin.

Vai osaisko joku vääntää rautalangasta että WTF tuo meinaa???

Viikko enää.. ja valitusta....

Vitsit että ei jaksais odottaa!!!!

Viikon päästä näihin aikoihin lähdemme miehen kanssa ajelemaan Kuopioon. Mennään lemmenlomalle ;) Hyvää ruokaa ja juomaa, seura mitä ihaninta ja se rauha!! Kun ei yksikään lapsi juokse luokse huutaen ÄITIIIIIIIIII :)

Aion nauttia sydämeni pohjasta tuosta lomasta.

Tänään korjasin pikkulegot pois. Kuukaudeksi. On se kumma kun nuo isot ei osaa raivata lelujaan pois. Tästä jo toissailtana heille mainitsin, että voisivat korjata pikkulegoja samalla laatikkoon lattialta, kun niillä leikkivät. Johan ne legot sielä alakerran lattialla pari viikkoa olivatkin levällään. Joka ilta niistä huomauttelin, että jos kehtaisivat siivota.

Keskiviikkona sitten tuumasin vaan, että jos ei ne legot nyt mene laatikkoonsa, niin ne lähtee piiloon kuukaudeksi. Muumipeikko tuumasi: siitä vaan.

Eilen sitten unohdin asian, mutta tänään sitten kun menin pyykkikonetta laittamaan pyörimään ja näin ne legot lattialla levällään, niin jotenkin vaan v-käyrä nousi taas kattoon ja legot lähti piiloon.

Ai että tahtoisin olla kotona, kun lapset tajuaa että ne legot ei todellakaan ole nyt saatavilla.

Kunhan ovat kuukauden poissa pelistä, niin jokohan sitä innokkaammin taas tuo siivoilu maittais. Lastenhuoneessa pitäis pitää leluinventaario. Ihan surutta taas mättää leluja pois.

Lastenhuoneen seinälle pitäisi saada joku hyllykkö. Jossa voisi säilyttää dvd-ja vhs-levyjä sekä pleikkaripelejä. Nyt ne on tositosi vanhassa kirjahyllyn pätkässä, josta PikkuMyy saa ne päivittäin levitettyä lattialle. Sitten ne levyt pyörii tuolla lelujen seassa ja kaaos on valmis. Väsyttää raivata noita samoja tavaroita joka päivä. Varsinkaan kun nuo kakarat ei yritä edes auttaa. Laiskoja ku mitkä.

Heidän veruke on se, että eivät ole niitä levittäneet tai leikkineet niillä. Joka hemmetin ilta kysyn (tai joskus jopa huudan) heiltä, että OLENKO MINÄ niillä leikkinyt tai OLENKO MINÄ ne sinne levittänyt, EN OLE ja silti niitä korjailen. Mutta kun eivät tajua niin eivät. Siis tajua sitä, että voi sitä toistenkin jälkiä siivota. Varsinkin, kun ei näytä edes nuo omat sotkut menevän paikoilleen.

Isompikin aloittaa jonkun leikin. Aloittaa uuden. Ei jaksa siivota, sanoo. Siivoan myöhemmin. Tekis mieli siivota kaikki lelut pois. Jättää PikkuMyylle yksi nukke, Niiskuneidille yksi nukke ja Muumipeikolle joku auto. Siinähän olisivat. Tuskin jaksaisivat niitäkään viedä paikalleen.....

Huokaus. Nyt tästä tuli tämmönen valivali-viesti. Mutta välillä vaan niin kypsyttää.

Vaikka oma vikahan se tämäkin kait jollain tapaa on. Emme osaa kasvattaa.

Yöpöydälläni

Lisäsin minäkin tuollaisen osion tuonne sivuun. Ennen luin paljonkin kirjoja, nyt ei vaan aika riitä. Tai ei jaksa. Tätäkin kirjaa olen varmasti jo vuoden päivät lukenut. Nyt kun olin flunssassa niin aloin uudestaan lukemaan tuota Jane Greenin kirjaa. Ehkäpä saan sen nyt luettua, en ilkeä sitä montaa viikkoa tuossa roikottaa. Ois niin monta hyvää kirjaa lukematta.

Kun olisi aikaa.

Räkää, räkää, räkää..

Ja tätä taas piisaa. Inhottavinta tässä on se, että tää vie voimat. Vaikka ei oo kuumetta, niin tää nuhainen ja tukkoinen olo jo tekee sen, että EVVK mikään.

Eilen töissä just ja just jaksoin olla sen mitä pitikin. Onneksi oli lyhyempi työpäivä ;) Tänään ois täyspitkä. Sen jälkeen pitäisi jaksaa vielä loppuilta yksin kullanmurujen kanssa. Mitenhän ne sais tänään sellaiseksi, että eivät tappelisi ja huutaisi koko aikaa... Energiaahan niistä löytyy, kun eivät kunnolla ole nyt ulos päässeet, tänään varsin lainkaan, kun ulkona on liki -20c.

Pitänee kehitellä jotain alkuillasta. Miul onneksi nyt sitten taas kaksi vapaata tiedossa tämän päivän jälkeen. Jospa saisin tämän nuhankin pois noiden aikana.

Muumipeikko palaa tänään koulutielle. Huomenna jo vapaa. Hyvin kevyt aloitus siis. Ihanaa kun saa arjen taas pyörimään.

Joulun korjailen huomenna pois. Ja alan siirtämään katseen keväisiin asioihin. Mielessä pyörii uudet kevätverhot ja uusi matto olohuoneeseen, keittiöönkin pitäis.. ja miksei eteiseenkin... niih.

Päivitin tänään miun painotaulukkoa. Tuo meidän vaaka vetelee viimeisiään. Näytti viime viikolla yhden vuorokauden pudotukseksi -6kg!! Ja äsken väitti että oisin eilisestä pudottanut -2kg. Ihan en niin höperö ole, että nuo uskoisin. Vatkasin vaakaa, ja lopulta sain tuloksen, jonka jo uskoinkin :D Pitänee käydä ostamassa uusi patteri, jospa vaaka parantuisi vaivastaan ;)

Vuosi alkaa sairastaen

No ei tää uusi vuosi ihan hyvin oo alkanut.

Jo 1.päivä oli tukkoinen ja väsynyt olo ja mietinkin, että olenko tulossa kipeäksi vaiko johtuneeko niistä parista ciideristä + univelasta, mutta kipeäksihän mie olin tulossa.

Kun heräsin 2. päivän aamuna, niin tuntui siltä, että en jaksa nousta sängystä ylös. Mutta pakkohan se oli, kun mies oli töissä ja tuvassa kolme lasta hoidettavana.

Tein vain pakolliset työt, muuten lötkötin sohvalla puolitajuttomana koko päivän. Kuumetta herättyäni 37,6 ja iltaa kohden nousi 38,4 asteeseen.

Niiskuneiti avuliaana laittoi kuumemittarin koteloonsa, onnistuen pudottamaan mittarin lattialle. Ja mekun suositaan näitä lasisia, perinteisiä mittareita, niin eihän se sitä kestänyt, tietenkään. Joten se meni rikki.

Viime yö meni vielä vähän heikommin, nukuin kyllä hyvin ne hetket kun nukuin, kolmen aikaan olin pitempään hereillä, kun särki päätä ja minuutin välein katselin kelloa. Tylsää. Keskellä yötä tuijotella kelloa, kun voisi nukkuakin.

Tänään olo on vähän sellanen, että en tiedä olenko kipeä vaiko enkö. Hiostuttaa kauheasti. Ei oikein jaksais, mutta on kuitenkin paljon pirteämpi olo kuin eilen. Ja nälkäkin hieman jo on. Eilen ei ollut nälkä yhtään.

Ehkä tämä tästä. Muumipeikko niiskuttaa, se varmaan seuraavana kipeä. Niiskuneitihän tämän jo aloitti sillon 31.12. kun hoidosta hakiessamme oli sen 38 kuumetta.

Muutama kuva uuden vuoden aatosta 2008

Tekstiä myöhemmin eilisestä. Nyt puuron keittoon!!!

Uuden vuoden aatto 2008

PikkuMyy luistimien kanssa jäällä ensimmäistä kertaa elämässään :)

Ja ihanhan tuo näyttää naurattavan ;)