Eilen pidettiin vihdoin ja viimein kuopuksen 6v-kaverisynttärit pois alta.
Itse juhlapäivähän oli jo kuukausi sitten, mutta työkiireiden takia ei vaan ole ollut aikaa ja voimaa aiemmin.
Nella halusi pyytää kaikki esikoulun tytöt ja kaksi poikaa. Kahta lukuunottamatta kaikki tulivat, joten hulinaa riitti pariksi tunniksi.
Olin todella väsynyt tuon jälkeen, pää oli ihan tyhjä ja olisin voinut klo 17 heittäytyä yöunelle :) Ovatpa moiset juhlinnat rankkoja!!!
Mutta sankarilla oli kivaa ja sai paljon mieleisiä lahjoja. Se on pääasia. Ehkä mie vielä näitä pari kertaa vuodessa muutaman vuoden ajan jaksan ;)
Synttäreiden jälkeen lähdin lenkille miehen ja koiran kanssa. Olisi ollut kahvakuula, mutta sinne ei virta enää riittänyt, joten mietin, että raitis ilma tekisi parempaa. Ja tekihän se. Nilkka, jonka muljautin viime viikon keskiviikkona ei antanutkaan vielä juosta kunnolla, joten meni lenkki kävelyksi.
Olen kyllä iloinen, että nuo synttärit on nyt ohi. Nyt voin täysillä keskittyä Joulun tulemiseen, ja ei tarvitse murehtia, että kun "ne juhlatkin on vielä pitämättä...."
Maanantaina kävin Inbody-testissä ja sieltä tuli niin tyrmäävää tekstiä, että nyt alkoi muutenkin uusi elämä, oikeasti tuota ruokaremonttia tehtävä. Aion Joulun tulosta huolimatta nyt hieman katsella mitä ja miten paljon suuhuni laitan ja toivon, että Joulunakaan ei mopo karkaa käsistä. Herkkujen suhteen siis. Mutta nyt mennään päivä kerrallaan.
Kuopus altistunut esikoulussa tulirokolle, nyt jännätään tuleeko streptokokkia meille vai ei.
Töissä tällä viikolla jaellaan influenssapiikkejä. En vielä tiedä otanko. Ehkä en. Tai sitten otan. En. Otan. ÄH! Vaikeaa. Toisaalta haluan, mutta toisaalta en sitten kuitenkaan halua!!
