Huomenna on viisi vuotta raskausviikoista 39+5.
"rv39+5
Eilen taisi tulla ensimmäinen varsinainen JOKO-puhelu suoraan minulle. Äiti soitti ja kysyi ensimmäisenä, että tuntuuko missään miltään. No, eipä tunnu ei. Yleensä vielä tähän asti ovat kyselleet mutkan kautta (esikoisen ex-pph äidiltäni/anopiltani, mummoni äidiltäni jne.)
Muutama ”mikä olo” -txt-viesti on tullut, mutta niitä en miellä JOKO-kyselyiksi.
Yö meni taas miten sattui. Heräsin muutaman kerran ihan ilman syytä. En sitten tiedä, että oisko supistellut tai jotain, oli sellainen outo olo vähän. Hirmu virkku olin yölläkin, vaikka mieli olisi tehnyt nukkua. Sitten oli kuuma koko ajan, kun mies punki kylkeen kiinni jatkuvasti. Tuli ihan tunne, että yrittää työntää minua lattialle sängystä…
Kääntyminen on tuskaa. Taas parahdin yöllä, kun käänsin kylkeä. Esikoinen havahtui tähän ja rupesi unisena utelemaan, että onko auto lämpenemässä, että pääsen neuvolaan. Lohduttelin sitten toista, että ei äidin nyt tarvitse neuvolaan lähteä. Aamullakin poika vielä silmäili minua erikoisen tarkkaavaisena. Oli sitä mieltä kovasti, että kun kerta sattuu, niin neuvolaan on mentävä. =)
Äidille eilen puhuin puhelimessa siitä toissa iltaisesta kovasta saunanjälkeis-supistuksesta. Ja kun mainitsin, että piti ihan parahtaa ääneen, niin heti kysyi kipakasti, että miksi pitää huutaa?? Olin ihan täh, täh, mitäh?? Sitten rupesin puolustelemaan kauheasti. Siis herranen aika, kait saan parahtaa omassa kotonani niin paljon kuin tahdon supistuksen tullessa, jos siltä kerta tuntuu. Paremmalta itsestäni tuntuu valittaa hiljaa, kuin purra hampaita yhteen huulet valkoisena… ainakin olo on rennompi. Tiedä sitten.. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti